Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 23. heinäkuuta 2025
Ja mamma on päättänyt, että huomenillalla pidetään kihlajaiset täällä huvimajalla. EEVA. Huhhuh! ONNEN HERRA. Niinkö lämmin? EEVA. Kuuma, hirveän kuuma. Menkää nyt, kapteeni. Voi tulla se muuan matruusi. Janne. NEITSY JANNE. Huot nau? ONNEN HERRA puhelee hiljaa Neitsy Jannelle. Herra jesta! Se palkkaa Jannen! NEITSY JANNE. Jees. ONNEN HERRA. Hyvästi, Eeva, vähäksi aikaa.
Ja meillä kun oli kiire olevinaan, kiiruhti Liisa läähättäen Villen rinnalle puhumaan, luultiin ettei ennätettäisikään, niin piti melkein juoksujalassa... Ketä lie ollut miehiä tiepuolessa tuolla vähän matkan päässä, eivätkö lie olleet päissään, siitäpä näytti niin kysyttiin, että joko se kohta lähtee, niin huusivat meille: »jo lähtee! ... jo lähtee! juoskaa, ette muuten ennätä!» Ja meillekös kiire käteen ... huhhuh! ... että ehkä ei ennätetäkään?
Korjasi vaan kauluksensa ja kaulahuivinsa taltuttaen yhä hengästystään, pyyhki hien otsaltaan, tuli melkeen keskelle huonetta, ja, kääntyen odottajiin päin, sanoi: Kröijer huh-huh on tänä huhhuh aamuna kuollut. Odottajat jäivät suu auki. Kuollut?! Kröijer kuollut! Vaikenivat ihan sanattomiksi. Mikä vaipui mietteisin, mikä kääntyi pois, mikä katsoi maahan.
Sata ja viisikymmentä! huokaa saunapiika nääntyneellä äänellä. Hän saa lakanan hartioilleen, heittäytyy selälleen sänkyyn, peittelyttää itsensä huolellisesti, tuottaa puoli pulloa olutta, tyhjentää sen, otattaa tupakat esille palttoonsa taskusta ja vasta sitten, kun hän on saanut paperossinsa sytytetyksi, huokaa hän, vähän alakuloisesti: Huhhuh! kylläpä tuntuu hyvältä.
Se oli Laurin, hän tuli sisään parta huurussa, hartiat lumessa, yllään vain keveät hiihtovaatteet. Terve mieheen! Viimeinkin sinut tapasin! Täällä se mies vain ryyhöttää kuin tarhapöllö lahopökkelössä. Huhhuh! Hän täytti koko huoneen ulkoilmalla ja ulkomaailmalla. Kun oli potkaissut jalastaan pieksut, heittäytyi hän Anteron sänkyyn pitkäkseen.
Söderlingska istuu pöydän päässä ja lopettelee kolmatta kuppiaan kahvia, toisessa kädessä teevati, toisessa nyrkin kokoinen sokeripala. Helga odottaa pankon kulmalla, valmiina täyttämään. Tahtooko äiti vielä? Annahan, kun hiukan huokaan ... huhhuh. Se oli seilausta se. Ajatelkaahan, että meidän täytyi Hannan kanssa hoitaa koko kryssäys.
Ei kulje, ei kulje...huhhuh, kylläpä ovat tuota olutta tuohon pöydälleen töhrineet... niin, ei tämä kulje, mutta nyt tästä lähettäisiin venheellä... ja jos teidän sopii... ei meillä ole mitään erikoisempaa tarjottavana... vanlig bondkost... Kiitoksia vaan...
Eikä sittenkään mitään tapahtunut, kun isäntä tuli kellarista pois, puteli kummassakin kainalossa, ja pihanpääkamariinsa pujahti... Huhhuh! kylläpä se oli kylmää mutta hyvän se teki, puheli isäntä, kun pihan yli taas tupaan palasi. Kylläpä nyt päivä heloittaa, kyllä nyt soh!
Karoliina ja Jaakko setä riensivät häntä nostamaan, mutta hän oli jo hengetönnä, ohimo terävään kiveen sattuneena. Se oli minun syyni, se oli minun syyni, vaikeroi Karoliina. Jaakko setä riensi, minkä suinkin jaksoi, pappilaan päin. Hän pysähtyi tuon tuostakin, pudisti päätään ja olkapäitään kuin vilussa, lähti taas menemään ja sanoi tuon tuostakin: »Nemesis ... nemesis, huhhuh!»
Hän kääntyy ovenvartian puoleen, kysyy jotain ... minä kuulen sen, ja maailma mustenee silmissäni! ... kysyy, missä Alliance Française kokoontuu ja menee toisesta ovesta sisään, toisesta minä. Huhhuh! Kahden viikon päästä minä olen jäsen Alliance Françaisessa, vaikka en taida sanaakaan ranskankieltä.
Päivän Sana
Muut Etsivät