Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 17. kesäkuuta 2025
Iltapuolella läksi puutarhuri jälleen pois vaimonsa ja lapsensa kanssa. Salon torpassa ei taas kuulunut muuta, kuin miehen ja vaimon puheleminen ja poikasten iloinen liverteleminen sekä ulkona paimentorvien ja lehmänkellojen yksitoikkoinen ääni, johon meren aallot ja metsän hongat vastailivat humullansa.
"Minne minä kenkyeni, Kunne saappahat sataiset?" "Panen kengät jalkahani, Siltapalkit katkennevi, Katketkohon jos kahesti, Niinkö oisi hoikat hongat, Sekä pehmiät petäjät, Ettei kestä kengän käyä, Kengän kannan karskutella." Panin kengät jalkahani." "Kunne panen hanhueni, Liitän lempilintuseni? Panisin läävän räystähälle; Läävän lemu lengannehe." "Kunne panen hanhoseni, Liitän lempilintuseni?
Rannalla kasvoi lehteviä leppiä ja tuuhevia koivuja, jotka, nuokkuillen rantaan päin, ikäänkuin kummastelivat omaa kuvaansa välkkyvässä vedenkalvossa. Vähän matkaa rannasta muuttui maa viheriäisiksi, kaitaisiksi niityn kaistaleiksi ja vielä etempänä kohosi se korkeiksi vuorijonoiksi, joiden harjalla hongat humisten kertoilivat sataisvuotisia tarinoitansa.
Korkeat hongat rannalta loivat jo pitkiä varjoja tyynesti vierivään virtaan. Lohi loiskautti purstollaan veden kalvossa. Törmäpääskyset liitelivät nuolina yli joen ja pitkin rantoja, suhauttivat sukkelina »Laineen» kupeitse ja siristelivät siivillään aivan läheltä veden pälyilevää pintaa. Ylhäältä männiköstä kuului karjankellojen ääniä ja paimenten iloista toitotusta.
En apua saanut, en apua saanut, nyt sitä en pyydä, en kaipaakaan. Minä elelen kaukana korvessani ja kehrään öisiä aatteitani ja mitä ma mietin, sen tietävi huojuvat hongat vaan,
Pane nyt metsät palttinoihin, Salot verkahan vetäise, Haavat kaikki haljakkoihin, Lepät lempivaattehisin, Hope'ihin hongat laita, Kuuset kultihin rakenna, Vanhat hongat vaskivöille, Petäjät hopeavöille; Koivut kultakukkasihin, Kannot kultakalkkaroihin; Pane kuinp'on muinaiselta, Parempina päivinäsi.
Alempaa, noin sadan askeleen päästä, näkyi kuusikkometsää ja suuria honkia. Sinne lähtivät nyt miehet kirveineen. Kohta rupesikin lätisevä kaiku leviämään ilmaan ja hongat kipeästi räsähdellen kaatuivat maahan.
Suomen hongat huminoi ja uudet laihot uusin lauluin soi. Sa talon teit! Sa itse veistit hirret, ne vedit poikki nummen paatisen. Vihisi sulle vastatuulten virret, et vaipunut, vaan nousit nostaen.
Joju tuumasi, vaan sanoi sitte: En minä tiedä, ei siellä metsässä, jossa ennen asuimme, kukaan toiseltaan mitään ottanut. Niin, niin, salon vakavat hongat eivät pahuuteen opettaneet, oikein sanoit. Vaikeampi on täällä ison maailman hyörinässä kelvollisena pysyä.
Ja salon siimeksessä kun kannel vieno soi, sävelten helkkehessä näin hongat huminoi: Suloisessa Suomessamme oisko maata armaampaa, kuin on kaunis Karjalamme, laulun laaja kotimaa! Laulu Suomessa. Arvon mekin ansaitsemme Suomenmaassa suuressa, ehk'ei riista riemuksemme saavu miesten maatessa; laiho kasvaa kyntäjälle, arvo työnsä täyttäjälle.
Päivän Sana
Muut Etsivät