United States or Saint Lucia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mutta, te olette pelastaneet henkemme, ja sentähden pääsette toivonne perille paremmalla ja kauniimmalla tavalla. Sinä, Sylvesteri, saat sen lahjan, että missä sinä kuljet ja mihin katsot, siellä paistaa päivä sinun ympärilläsi. Ja sinä Sylvia, saat sen lahjan, että missä kuljet ja missä avaat pientä suutasi, siellä on kevät ympärilläsi, ja lumi sulaa. Onko hyvä niin?" sanoivat hongat.
Sitä tietä päästiin Metsätorpalle, missä Stiina-muori asui, ja kukkulan laella oli hänen pieni punainen tupansa, jota jättiläiskorkuiset hongat ympäröivät. Tämä eukko oli saapunut paikkakunnalle kahta vuotta aikaisemmin kuin Albert Kron, ja seudun rahvas piti häntä suuressa arvossa. Konttoristi kurkisti sisään tupaan, mutta ei havainnut siellä ketään elävää olentoa.
Hyvästi nyt meidän peuranlihavarastomme! Ei se tule näkyviin ennen kuin kesällä." Antin puheeseen ei Pekka vastannut mitään; hän vain katseli tarkkaan sitä paikkaa, jossa tiesi heidän suuren honkansa olevan. "Katsotaanpa, Antti. Minä luulen, että se on säilynyt, sillä ne hongat, jotka olivat sitä lähellä, ovat vielä pystyssä." "Tunnetko sinä sen, Pekka, vielä?" "Tunnen kyllä, ja tunnet sinäkin.
Hongat, kuuset huminallaan Häntä täällä tervehtii. Pieni mierolainen aina Yhä rientää eteenpäin, Eipä murhe mieltä paina, Rallatellen laulaa näin: »Hopsis, jalat! Väsymystä Tunnetteko? Talohon Kohta päästään, siellä kystä Minulleki kyllin on. Hongat, kuuset, vaiheitani Tahdotteko tietää te? Kuulkaa, tässä kulkeissani Nyt mä teille kerron ne!
Pieni mierolainen. Armas päivä paistaa, kohta lämpimäks jo muuttuu sää, hanki loisteessansa hohtaa, sulain kiteet kimmeltää. Poika repaleissa vallan saloss' yksin kuljeksii. Hongat, kuuset huminallaan häntä täällä tervehtii. Pieni mierolainen aina yhä rientää eteenpäin, eipä murhe mieltä paina, rallatellen laulaa näin: 4. "Hopsis jalat! Väsymystä tunnetteko?
Talohon kohta päästään, siellä kystä minullekin kyllin on. Hongat, kuuset, vaiheitani tahdotteko tietää te? Kuulkaa, tässä kulkeissani, nyt mä teille kerron ne! Aina muistan riemuin vielä isän armaan mökkiä, viisi meit' ol' lasta siellä, vanhin niistä olin mä. Muistan kuinka kotikaski tähkäpäin jo kellerti; noro hallan irti laski, julma viljan runteli.
Sitä huojuu heilulatvat hongat, sitä soittaa hennot heisipuut, sitä korven vanhat aarniaihkit, noron koivut, rannan raidat muut Kaikki kieliä on luonnon harpun, tuulenhengen niitä tuutiessa, kaikki soivat taikalaulun lailla luonnon mahdin niitä soitellessa. Näin luonto laaja laulua on täynnä, on kumma kannel tuhatkielinen, min säveltulvan tunnerunsas vuoksi käy sentään kaikki sointuun yhtehen.
Tämän kaiken keskustana on ryssäin ropottikesänä hävittämä rantametsä, josta hakattiin koivut ja haavat ja hongat ja jätettiin vain jokin karsittu puu ja matala lepikko.
Vannotan pilviä, tähtiä, vannotan kukkasta maassa, Vannotan kosket ja hongat kaikk', kaikki kostoa soi! Katkea kahle! Voimasko suurempi henkeni voimaa? Ruostu jo rauta! hohoi säilänä säihky nyt! Kiidä pilvistä maahan, nuoli! Ukkonen jyskää! Hattarat haljetkaa! vaaru, vapise maa! Nouskaa, untelot! Tää, tää on orjien kunniapäivä, Vapautt' ääneni soi! vapaus, vapaus, oi!