Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 21. kesäkuuta 2025
"Hän puhuu herrain päivistä", huomasi taas akka pyörtänöllä; "minä kuulin äite vainajani kuulleen äite vainaaltaan, että ennen muinaan pidettiin herrain päiviä, vaikken koskaan saanut selkoa, mitä ne oikeastaan olivat. Mutta kyllä kai ne olivat jotain riksräättiä, joissa tuomittiin piikki tynnyriin ja mestaus-lavalle ja muuta semmoista."
Nyt nousi lyypekkiläiseksi mestariksi luultu ja huusi yli joukon pauhinan: Lähtömaljat minä kustannan, eikä siihen kelpaa olut, vaan parhain viini, mitä isännällämme kellarissaan on. Hoi, isäntä, ymmärrättekö yskän? Siinä te seisotte ja töllistelette, niinkuin herrain kukkarot möllistelevät kansan rahoja? No, ettekö saa suutanne kiinni ja tappianne auki, jos näytän teille tätä.
Elämänlanka ja palsami kasvaa Mantan ikkunalla. Hei, Hallin Janne se helistää niitä herrain kulkusia, Pappilan Manta se kuuntelee ja vinkuvan luuli sian. Hei, Hallin Janne se helistää ja vieno on Jannen vaski. Pappilan Manta se purtilohon piimävelliä laski. Hallin Janne se hoilottaa, että »tule sinä tyttö rekeen!» Pappilan Manta se purtilon pistää Hallin Jannen eteen.
Se oli niin hyvää rotua ja niin rohkea, että moista ei usein nähty; mutta sitte se oli eräänä päivänä purrut lammasta, ja siitä se oli kuritettava! Tämä tapahtui siten että se teljettiin lammaskarsinaan. Siinä seisoi pässiä ja lampaita sen ympärillä. Tässäpä tulee oikeat herrain päivät, luuli koira. Silloin tuli oinas päälle rynnäten, ja koira kaatui maahan.
Vastoin naisten tapaa, oli Tiina-täti hyvin halukas tietämään valtio-uutisia. Hän käski lasten pitää korvansa auki, milloin kotona kuulivat herrain niitä keskustelevan, että muka hänkin saisi kuulla maailman menoista. Mutta pian huomattiin, kenen asioita lapset ajoivat.
Toisella kädellään hän nojautui kainalosauvaansa, toisessa piti kokoonkäärittyä kirjoitettua paperia, ja odotteli siellä suurella maltillisuudella, että tässä seisovassa suuressa mustapukuisten, kyynelsilmäisten sekä kultakirja-nuttuisten herrain joukossa hänellekin kerta joutuisi vuoro. Mitä hän mahtoi hakea? Mitä varten hän niin monta kertaa mahtoi käydä täällä?
Molempain herrain sitä syödessä, kysyi toinen heistä: "Sanokaa hyvä rouva, tunnetteko keisaria? Sanotaan hänen tulleen tänne tänään." "No, minä en tuntisi häntä!" vastasi hedelmänkauppias. "Hän on ostanut paljon hedelmiä minun luonani ollessaan vielä sotakoulussa täällä." "Onko hän myös aina maksanut teille kunnollisesti?" kysyi keisari. "On, tietysti; hän on täsmällensä maksanut kaikki."
»Voi raukkaa rahvasta Suomenmaan, Jota verojen kuormilla vaivataan, Vain virkamiestä se hyödyttää Tämä surkeus meitä jo säälittää». Näin Moskovan lehti se itki. »Niin, niin tämä surkea Suomenmaa, Sehän meidänkin mieltämme karvastaa; Ois hallusta herrain se saatava pois Kun tehdä sen hyödyksi jotain vois?» Ja Novoje Vremjakin itki.
"En minä sitä ymmärrä," sanoi kunnon ukko Löfstedt, jolla yleensä ei ollut hyviä ajatuksia herrain hyväntekeväisyydestä.
Tämän jälkeen minä olin jo vanhaksi käynyt, mutta näin kruunuja ja mahtavuuksia näin koko maamme toistamiseen vihollisen käsissä näin noiden monien herrain jälleen hallitsevan, vaikka he hallitsivat kansan nimessä.
Päivän Sana
Muut Etsivät