United States or Zambia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Me emme ole roistoväkeä emmekä kulkureita, vaan vapaita kunniallisia talonpoikia, jotka olemme tulleet tänne uhraamaan henkemme ja veremme maamme ja kuninkaamme edestä, emmekä semmoisten herrain haukuttaviksi, joiden suurin miehuus on heidän suuressa suupalttisuudessaan.
Sen kuultuaan heitti joka mies syöntinsä ja joku heistä sanoi kaikkien puolesta: Hyvä, Aaro, kun sen sanoit! Kuollaksemme olisimme syöneet, niin tuntui ruoka makealta. Nyt täytyy elää sydänrasvoillamme sinne vesipaikalle asti. Mutta sitten me keitämme ja syömme ja syömme ja keitämme ja elämme kuin herrain hevoset laihossa. Muutamat joukossa murisivat, kun ei nyt menty sinne asti.
Herrain keskustelu tuli Henrikille yhä sekavammaksi sen johdosta, että yhä useampi puhui yhtaikaa ja kaikki yhä kovemmalla äänellä.
Voittajat nyt saivat tämmöisissä tilaisuuksissa tavalliset onnentoivotukset palkinnokseen. Albanyn herttua useampain toisten herrain kanssa meni alas taistelutannerta katselemaan; ja Wynd'in Heikille erittäin osoitettiin kunniaa.
Kas, siinä hän saattoi vielä heikosti erottaa merkit Vapisevalla äänellä hän kysyi lähimpänä seisovalta työmieheltä: "minkätähden te mittasitte juuri tuon kappaleen? Mitä tuolla mahdetaan tehdä?" "En tiedä", vastasi mies, "herrain tuumilta tämä näyttää. Noin tunti sitten tuli tänne eräs vanha rouva ja lupasi meille kymmenen markkaa, jos me sahaisimme hänelle tämän kappaleen kukkaruukun alustaksi.
Herra parooni, jatkoi Paul, minä en ole mikään lapsi, jota voitte möröillä peloitella, ja minä julistan, että jos aiotte tapella Bernhard Bertelsköldin kanssa, niin täytyy teidän ensin tapella minun kansani. Jos kieltäydytte, niin julistan teidät näiden herrain läsnäollessa roistoksi ja raukaksi. Huuti, herra!
Kuinka? sanoi Hilma nauraen, ja selvisi rihmastansa. Henrik rupesi myöskin nauramaan omaa vastaustansa ja alkoi tehdä lähtöä. Hän lupasi käydä vielä hyvästillä ennen matkaansa. Ennenkuin Henrik matkusti pohjanmaalle, joutui hän taas tänäkin vuonna vielä Uunon tavallisiin herrain kutsujaisiin. Mutta kuinka toisenlaista oli siellä tällä kertaa!
Ilmankos ne herratkin ovat joskus tykänneet minusta, että ovat tulleet minun kanssani passeeraamaan, nimittäin syksyisin ja talvisin pimeällä.» »Sinä herrain kanssa ollut?» kysyi Viion leski hämmästyneenä. »Eihän se ihme, että minä herrain kanssa olisin, vaan se minusta ihme, että herrat minun kanssani. Vaan totta puhuen, niin eivät minusta aina ole välittäneetkään. Kuulkaahan!
Mutta jo useampia vuosia oli hän suuresti valittanut jotakin sisällistä tautia, johon hän turhaan oli apua hankkinut. Terveytensä eteen olisi kauppias ollut valmis panemaan puolet omaisuudestaan, sillä kuolla hän ei ensinkään tahtonut. Kapteeni Kornman astui konttoriin. Olipa kummaa nähdä näiden herrain tervehdystä.
Ei ehkä vielä sitä ilennyt. Olisiko tuosta niin suuri vahinko, vaikka menisikin menojaan. Minusta se on aina ollut semmoinen herrain harakka. Niin minustakin. Kaikki on kai parasta, niinkuin se käy. Hohhoo, niinpä niin, huokasi Söderlingska. Hän oli tosimurheissaan, kurkku kuin kureessa ja rinta melkein itkunherkkänä. Mennään sitten ... menetkö sinä vai menenkö minä? Mene sinä vain.