Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 22. heinäkuuta 2025
Kolmannessa kirjassa löytyviä virsilauluja taasen enemmin lauletaan Venäjän, kun Suomen Karjalassa, ehkä kyllä kumpasessaki, eikä aina erivirsiä, vaan yksiäki. Savosta on jo enin osa kadonnut niin lauluista, kun virsistä, kuitenki vielä siksi jälkimuistoa niistä ollen, että helposti nähdään, niiden sielläki ennen muinaan tutumpia olleen.
Muinaan tehtiin siitä köysiä ja erinomattain vahvoja laivain köysiä. Nyt tehdään niistä vahvimpia mänttikaluja; meillä nähdään paljo mursun nahkaisia ruomia. Vielä on tallella erään, Otheren, Norjalaisen, matkakertomus, koska hän kävi mursun hampaita ostamassa Permalaisilta Valkian meren rannoilla. Hän kulki siellä yhdeksännellä vuosisadalla eli noin 1000 vuotta sitten.
Talonpoikaiset lapset jättävät ilonsa ja lopettavat leikkinsä lattialla, ujostellen loukkoihin rientäen, kun herrasväkeä tulee tupaan; niin arvelisimma myös näiden eli muiden samanlaatuisten lauluin yli koko Suomen muinaan leikkinsä lyöneen, vaan sitte jo sanotusta syystä nykyiseen piilopaikkaan väistyneen, entisestä olostansa muilla paikoilla ei paljo muuta, kun jälkiä ylehensä käyvissä sanalaskuissa jättäen.
"Hän puhuu herrain päivistä", huomasi taas akka pyörtänöllä; "minä kuulin äite vainajani kuulleen äite vainaaltaan, että ennen muinaan pidettiin herrain päiviä, vaikken koskaan saanut selkoa, mitä ne oikeastaan olivat. Mutta kyllä kai ne olivat jotain riksräättiä, joissa tuomittiin piikki tynnyriin ja mestaus-lavalle ja muuta semmoista."
Himmeliini on maalannut heidän ristihinsä paitsi nimeä ja virrenvärsyä, myös värsyn alle kaunistukseksi lihavan kysymysmerkin. Ennen muinaan oli hänen tapansa ristiä koristaa kolmella yhteen jaksoon kirjoitetulla latinaisella V:llä; mutta tämä koristus oli kai hänen mielestään vanhanaikainen ja muuksi muutettava. Ja somana seisoi ? Pohjalammin parikunnan ja Yrjön ristillä.
Elä onnellisena ja unohda minä, jos taidat. Muinaan rakastettu Kustaasi." "Ei, sinä olet vielä minun ikuisesti rakastettu Kustaani!" sanoi Anna ja lisäsi siihen surullisella äänellä: "Onko se mahdollista! Onko isäni saattanut sanoa semmoisen valheen? Minä tahdon vielä tänä ehtoona mennä tervehtämään Kustaata ja sanoa hänelle kaikki, kaikki!"
Hän on sen maitovasikasta juottanut, mullikkana syöttänyt ja hoidellut sitä kuin arapiijaalainen hevostansa. Niin aina, "Araapian hevoset ovat tunnetuita", sanoo "Maanoppaassa". Ja se sen vähissä hengin pelasti jolkankin hampaista. Niin; eikös Kailu juuri ollut se vasikka, joka palavitsalla ennen muinaan tukehtumastakin pelastettiin? Sama tanssimestari, sama!
Hänen jokapäiväset, siistit vaatteensa peittivät ruumiin, niin hyvin muatun ja kauniin, kuin se muinaan mahtoi Adonilla olla. Musta tukkansa oli hyvässä järjestyksessä ja korkean otsansa alta loistivat ruskeat silmät, todistain vilppaasta luonnosta. Pitkänluontoisissa, valeissa kasvoissansa oli jotakin mielistyttävää, joka saattoi nämät kauniiksi.
Päivän Sana
Muut Etsivät