Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 12. toukokuuta 2025
Heidän saapuessansa kentälle oli nuori pappi parhaillaan puheensa innossa. Hän ylisti niitä miehiä, jotka niinkuin hän sanoi, olivat herättäneet Suomen kansan taitamattomuuden unesta. Se oli sitä, jota akka pyörtänöllä ei ymmärtänyt ja jolle hän kaikessa hiljaisuudessa antoi ihan toisen merkityksen. "Tämmöistäkö tämä nyt onkin", lausui Ivar.
"Kuules, hän käyttää loppusointuja", kuiskasi yksi ylioppilaista mieltyneenä, toverilleen. "Me vaivaiset syntiset", huokasi yksi akoista, pellon pyörtänöllä, "ei meissä ole kunnioitettavaa." Hän olisi toivonnut, että pappi olisi kuullut hänen huokauksensa, mutta kun ei pappi kuullut, oli hän tytyväinen, kun lähellä istuva toinen akka edes sen kuuli. "Kunnioitettavat kansalaiset", toisti pappi.
Koturin tarpeet kun ovat vähät ja hänen kulunsa isännän tietämättömästä hyvyydestä vieläkin vähemmät, niin ymmärretään, miten hän enemmän kuin muut, on valmis noudattamaan Suomalaisen taipumusta laiskuuteen. Usein nähdään hän talvella oikovan uunin pankolla, kesällä päiväpaisteessa; pyörtänöllä.
Eräänä päivänä oli Aino noitten muitten ihmisten seurassa ja ajatteli, miksikähän kaikki on olemassa. Miksi on tuo pelto tuossa, miksi pellolla miehiä, miksi miehillä sirpit? Silloin hän istui pellon pyörtänöllä, heilutellen kädessään virpiä, jonka oli vesakosta murtanut. Katsellen näin sekä aatelien istuissaan hän näki tiellä tulevan kerjäläis-vaimon, pieni lapsi ryysyissä käsivarrella.
"Te tiedätte, että me kauvan aikaa, vuosi satoja olimme olleet orjuudessa." "Niin, niin synnin orjuudessa", huokasi taas akka pellon pyörtänöllä. "Orjuudessa vieraan kansan, vieraan kielen alla", jatkoi pappi. "Ja sittekin, vaikka me olimme päässeet vieraan kansan vallasta, rasitti meitä kumminkin yhä tuo vieras kieli."
"Hän puhuu herrain päivistä", huomasi taas akka pyörtänöllä; "minä kuulin äite vainajani kuulleen äite vainaaltaan, että ennen muinaan pidettiin herrain päiviä, vaikken koskaan saanut selkoa, mitä ne oikeastaan olivat. Mutta kyllä kai ne olivat jotain riksräättiä, joissa tuomittiin piikki tynnyriin ja mestaus-lavalle ja muuta semmoista."
Sillaikaa oli sumu rauennut ja kirkas aamu-aurinko alkoi loistaa. Isäntä meni pellollensa. Siellä oli väki koossa. Toiset istuivat pyörtänöllä, toiset seisoivat valmiina työhön. Se oli nyt enimmästään semmoista väkeä, joka palkan himosta taikka talkoon halusta taikka pakosta oli kokoontunut tähän.
"Kieli on paha jäsen, sanoo apostoli Jakob, vaikka se niin pieni on", muisti akka pyörtänöllä. Enempää ei hän sillä erällä muistanut. "Herrat ovat meitä orjuudessa pitäneet", jatkoi pappi innostuneena. "He ovat syöneet meidän hikemme ja väkemme."
Päivän Sana
Muut Etsivät