Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 24. lokakuuta 2025
"Ei herra rovasti, ennen minä mennen vaikka Wenäjälle." "No ota nyt kerrankin järkesi vangiksi ja ajattele mikä häpeä mikä häpeä se olisi niin rikkaan ja arvokkaan talon tyttärelle kuin Kotila on", puhui rovasti. "En minä voi se ei minusta tunnu ollenkaan käyvän laatuun. Ei se tunnu käyvän minun verilleni", penäsi Hermanni. "Puraise vaan luontosi, niin kyllä se käy", rukoili Manda.
Mene sinä Hermanni, anna noitten isompien olla. En minäkään tiedä koko kirjavasua, missä lienee. Hemmo katseli vuoroon kutakin juttelijata, että kuka heistä liikahtaisi ja sanoi viimein: Kyllä siitä ei tule mitään ... kun te ilkiätte olla tuollaisia. Jos pitäänee minun lähteä, sanoi äiti. Elä mene; Hermanni joutaa mennä ja sen pitää mennä.
Pojat katselivat yhä vaieten laihoja hevosia, jotka nyt ahnaasti purivat apettaan. Nälkä on, sanoi Hermanni. Martti astui Pruunin parteen ja taputteli hevosta kaulalle. Se kohotti päänsä, haisteli Marttia ja höpläili huulillaan. Kumpanenkin pojista katsahti toisiinsa, silmissä liikutettu, itkunsekainen ilme. Kuule, kuiskasi Martti, kun tuli parresta, sinähän menet huomenna myllylle? Sanoihan isä.
Toiset miehet eivät myöntäneet eikä vastustaneet, olivat vain ääneti; toisillensa siinä salavihkaa vähän naurahtivat. Hemmo kurkisti pöydän orrelle ja virkkoi: Eiköhän oteta ja veisata joku pieni virren värssy. Hae sinä, Jahvi, kirjavasu. En minä tiedä, missä lienee, sanoi Jahvi. No mene sinä Hermanni. En minä ... menköön Ima. Imapa se nöyrin lienee, sanoi poikain äiti, paraskin junkkari!
Rovastinna kotiin tultuaan kiirehti rovastin kamariin varsin saadakseen tietää millä päällä rovasti on hänen käynnistään Jahtirannalla ja alkoi kertoa: "Sinä, Hermanni, et usko, kuinka lysti oli käydä Kaisan kotona ja kun sinne on niin soma tiekin.
Mutta isä oli ehtinyt panna oven kiinni jälkeensä. Siellä pojat olivat jo päästäneet hevoset, panneet talliin, pyyhkivät niitä ja valmistivat olkisilppua. Hevosia oli kaksi ja viime keväinen varsa, kaikki hyvin laihoja. Täällä ei ole jauhoja, ilmoitti Hermanni, pojanhoilakka, joka oli pistänyt kätensä pitkälle pieneksi jääneen takin hihoista.
Teidän poikanne? Niin Martti, Hermanni onkin nyt parhaillaan vasta rippikoulus. Saarnaaja hivutti kämmentä sormellaan. Mahtaako Martilla olla vielä jumalantuntoa, vai onko seura saanut hävittää tyyten? Jaakko Jaakonpojalle alkoi tehdä keskustelu pahaa. Isäntunto nousi puolustamaan poikaa.
"Sakotetaankos sitä siitäkin?" kysyi Hermanni pelästyneenä. Rovasti otti kirjakaapista lakikirjan ja selaili sitä hyvän hetkisen. Sillä välin kääntyi Hermanni lautamieheen ja kysyi: "antaisitko sinä lisäksi sen teidän mustan ruunan?" "Lupaa, lupaa", kuiskutti Manda veljensä korvaan, mutta lautamies pysyi vaiti. Viimein löysi rovasti mitä haki ja luki ääneen muutamia pykälöitä lakikirjasta.
Hermanni aikoi sytyttää kattolampun, kun hämärä alkoi jo voittaa. Mitäs siinä nyt vielä tulella, kielsi isä. Anna olla, kyllä täs nyt puhua nähdään ja äitiskin kohta tekee valkeata takkaan. Minä lukisin. Onhan täs ollut päivää, öljykin kuuluu taas kallistuneen. Eikä niiden sun kirjais vuoksi kannata ostoöljyä polttaa.
Kuka se on, joka luulee olevansa parempi kuin minä?» huusi poikain joukosta Talvikosken Köpi, joka hevosta hurjasti mäntäten koetti saada sen menemään murroksen yli. Kopin isä, Hermanni, oli myöskin vahtijoukossa. Kuultuaan poikansa äänen kiirehti hän metsästä tielle. Ennen ei ollutkaan lähdön kiirettä pitänyt. »Onko se Köpi?» kysyi tunnustellen poikansa ääntä.
Päivän Sana
Muut Etsivät