Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 24. heinäkuuta 2025
Ja kun Hermanni koulusta oli suven kotona, otti äiti tämän usein, kun isä sattui olemaan poissa, puhuteltavakseen. Koulun jokapäiväinen työ selvisi hänelle siten, ja joskus he jo haastelivat Hermannin tulevaisuudestakin, niin vastahakoinen kuin Hermanni siihen olikin. Joka tapauksessa näytti äiti olevan levoton, ja usein hän vakavasti kyseli, oliko tuo puotipojan touhu niin hupaista?
Ja porvariksiko sitten? kysyi isä. Hermanni aikoi ensinnä vastata juonikkaammin, mutta tyytyi sanomaan asiallisesti: Osuuskaupanhoitajiksikin ne kyllä pääsevät. Ei taitaisi olla hullumpaa, sanoi isä tosissaan. Pojat katsahtivat toisiaan. Menisit maanviljelyskouluun, jos isä rahaa antaa, sanoi Martti. En minä! kielsi Hermanni jyrkästi.
Pitäisi ruveta miehissä pitämään yövahtia ja lopettaa ajoleikki kerrassaan! Talvikosken Hermanni, laupias mies, puolusti yhä evankeliumin mukaisia keinoja, saarnaamista, rukouksia. Toiset kyllä eivät niitä halveksineet, mutta eivät voineet uskoa tällaisen elämän keskellä niiden avulla päästävän kulkemaan. Puhe rajoittui siis vihdoin yksinomaisesti poliisitoimiin.
Ja se yksissä oleminen ennen vihkimistä on vasten lakiakin, niin että kyllä minun, virkani puolesta, pitää ruveta Hermannia vihille ahdistelemaan", selitti rovasti. "Minä kutsutan hänet puheilleni siitä asiasta." "Täällä se Hermanni jo onkin, tuolla tuvan puolella", ilmoitti lautamies.
Aivan kuin johonkin tarttuakseen, kysäsi hän Hermannilta matalalla äänellä hyvin totisena: Onko Hermanni kuullut, että täällä oli taas se talonostajakin? Poika ei vastannut, ehkä ei huomannutkaan. Kyllä se tarjoaa julman hyvää hintaa, jatkoi isä, nyt puolittain itsekseen, puolittain pojalle aiottuna. Hermanni jatkoi lukemistaan. Myydäänkö, mitä Hermanni sanoo?
»Sitten», sanoi Hautalan Janne hymyillen, »sinä olet joutunut heidän kanssansa samanlaiseen välikäteen kuin minäkin?» »No samanlaiseen, sillä vahteja minunkin täytyy aina öisin pitää, tämä suutari ja naapurin Hermanni, ne täällä tapaavat öisin olla. Ilman heitä jumalaties', miten tässä olisi käynyt, kun Karhun Esa kävi tois'yönä ja kolme muuta hyvää.» »Miten silloin kävi?» kysyi Hautalan Janne.
Miksi ei saa? inkkui Hermanni. Nythän on väljin aika. Isä istui edelleen pöytäpenkillä lakki syvällä päässä, nojaten kyynärpäitä polviin ja tuijottaen lattiaan. Veti vielä pari kolme savua, otti piipun suustaan, sylkäsi, suoristi vartalonsa ja sanoi: Eipä niitä saa!
Seurusteluun oli kenties suurimpana syynä näiden kanssa yhteiset toimet kukistaa hurjailijain vallattomuutta. Sen sijaan otti puheeseen kiinni suutari-Erkki: »Mutta kun meille on annettu Jumalan sanan valo, niin eikö meidän pidä sitä ympärillemme levittää?» »Tietysti», myönsi Talvikosken Hermanni.
Se olikin kepsuu... Katsohan, katsohan, Hermanni, miten tuo koppi nyt viiltää tuolla ilmassa, nyt se vasta taipaleen tekee. Saa siellä nyt Konstu riepu juosta ja kupustaa, kun menee tuone mäen taakse ettei näe suuntiakaan mihin putoaa. Mutta jopas arvasivat toisetkin, että lähtivät joukolla hakemaan. Se olikin parasta... Viipymäänpä rupesivat siellä".
"Noo Hermanni! Asetupas nyt vaan koreasti tuohon oikealle puolle ja Manda seisoo tässä vasemmalla. Minä annan merkin silloin kuin teidän pitää polvillenne laskeutua", selitti rovasti. "Jottako vihille?" tiedusti Hermanni pitkäveteisesti. "Niin tietysti, kun rovasti käskee", kiehitti Manda vastaukseksi ja alkoi vetää sulhoaan osoitetulle paikalle.
Päivän Sana
Muut Etsivät