Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 18. marraskuuta 2025
Missä olette olleet? kysyi hän säikähtyneellä kuiskutuksella. "Vanhan kreivittären makuuhuoneessa", vastasi Herman; "minä tulen suoraan sieltä. Kreivitär kuoli." Herra Jumala! mitä te sanotte?... "Ja näköään", jatkoi Herman, "olen minä syypää hänen kuolemaansa."
Muuta hän ei joutunut sanomaan, ennenkuin paroni kiljasi: »Naantaliin! Kuinka uskalsitte antaa hänen sinne lähteä, vaikka minä kielsin?» »Paroni hyvä, minä en hänen lähdöstään mitään tietänyt, ennenkuin aamulla, jolloin tämän kirjeen sain.» Täti jätti nyt kirjeensä paronille, ja paroni luki ensiksi tädin kirjeen ja sitte omansa, joka kuului: »Herman hyvä!
Sitten kun heräisi, ne ehkä olisivat poissa ainaiseksi. Hän ummisti silmänsä. Hiljaa vaan. Pois ajatukset, pois, pois, että uni tulisi... Kauvanpa viipyi Herman siellä ulkona. Katselivatko tulen jälkiä? Vai ? Eihän vaan liene viskaali sittenkin huomannut, kuinka asian laita oli ja sentähden vienyt häntä erilleen tutkittavaksi. Elli unohti päätöksensä. Hän viskasi peitteet pois.
Hän kiipesi satulan päälle, hyppäsi Ramswag'in ratsun lautasille ja tarttui lippuun ... mutta samassa häntä kohtasi takaapäin aika nuijanisku, niin että hän, päästämättä kuitenkaan lippua kädestänsä, horjahti, kaatui, ja katosi verestä punertaviin aaltoihin. Eräs mies sattui samassa tulemaan rannalle. Se oli Herman Nagöli.
Mutta ne vaivat, joita Castrén oli saanut kestää Pohjois-Venäjän ja Siperian tundrilla, olivat murtaneet hänen terveytensä; hän vaipui ennen-aikaiseen hautaan keväällä 1852. Tältä ajalta mainittavia kielentutkijoita ovat vielä *Eerik Kustaa Eurén*, tunnettu Suomen kieliopistaan ja suomalais-ruotsalaisesta sanakirjastaan, ja etevä tutkija vertailevan kielitieteen alalla *Herman Kellgren*.
Ja parasta sherryä, mitä kellarissa olisi. Kumma ettei Herman huomannut sitä tehdä. Tulkaa, olkaa niin hyvä. Lasi viiniä, se lämmittäisi teitä. Hän ei tiennyt, millä parhaiten olisi häntä hyvittänyt. Mutta viskaali kiitti ja sanoi, ettei hänellä tällä kertaa olisi aikaa. Otti jäähyväiset ja meni. Lähde, lähde sisään aika kyytiä, sanoi Herman, vielä kerran.
SELMA. Etkö pysäy tähän vaiheillemme, Kilian, tähän kuusten suojaan? KILIAN. Minä en viivy tässä. Toki, sun torves äänen kuultuani, Konrad, sillon kiidän takasin nuolena. Mutta ääntääkö tämä kerran? KONRAD. Ole varma siitä. SELMA. Mutta »noita jäi ilman», luulen minä. THEKLA. Ha, ha, ha! KONRAD. Tule tänne! THEKLA. Häpee! KONRAD. Minä käsken! THEKLA. Minä tottelinko? TAAVETTI. Patruuni Herman!
Herman kuuli eteisen oven jyskähtävän ja näki, kuinka joku taas katsoi hänen ikkunaansa. Pitkään aikaan ei hän voinut tointua. Hän meni toiseen huoneesen. Palvelijansa makasi lattialla; töin tuskin sai Herman hänet hereille. Hän oli humalassa, kuin tavallisesti; mitään selkoa ei häneltä voinut saada. Eteisen ovi oli suljettu.
Silloin saapui ylipäällysmies Herman Fleming. Hän näytti miettivältä ja pyysi pääsylupaa erittäin tärkeässä asiassa; tämän hän heti saikin. Tämä tärkeä asia oli Messeniuksen juttu, josta myöskin hän oli saanut tietää.
Samanhan sydämmellisen antelijaisuuden tunnen minäkin teitä kohtaan tällä hetkellä, juuri saman. HERMAN. Ha, ha, ha, sinä juupeli! SELMA. Hän tulee! HERMAN. Tulkoon hän jo Herran nimessä. FOKAS. Onko se Matti? KONRAD. Matti on nimeni, ja tässä olen teidän käskystänne, herra. FOKAS. Taidanko uskoa sinun? Sillä minä en luotakkan mailman maineisin. KONRAD. Oikein.
Päivän Sana
Muut Etsivät