Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 18. marraskuuta 2025
Herman puristi hänen kylmää kättänsä, suuteli hänen kumartunutta päätään ja meni ulos.
HERMAN. Ole rauhassa. FOKAS. Lupaatteko? FOKAS. Mitä sanotte? HERMAN. Juo vettä. FOKAS. Juo vettä? HERMAN. Viileytä sinä tulista sydäntäs. FOKAS. Te ärryttelette minua, ehkä näette minkä damokles-miekan alla seison. Mutta tietkäät, rakkauteni kimmassa voisin pian luoda tähän verisen, verisen draman. Maa ja taivas! HERMAN. Ha haa! FOKAS. Herra! HERMAN. Mitä tahdot?
"Lapsi parka!" sanoi abbatissa, joka täynnä lohdutusta kumartui hänen puoleensa, ikäänkuin olisi mielinyt samalla kertaa sitoa hänen sydämmensäkin haavan. Ei kukaan muu kuin Jumala voinut sitä parantaa. Hedwig sitä hänelle rukoili, kädet ristissä ja silmät taivasta kohden kohotettuina. Magdalena hoiti toista sairasta. Tämä ei ollut mitään menettänyt voimastansa. Se oli Herman Nagöli.
Siellä, väliseinän takana näette kaksi pientä ovea: oikealla työhuone, jossa kreivitär ei koskaan käy; vasemmalla käytävä, ja siellä kapeat kiertoportaat, jotka vievät huoneeseni." Herman vapisi kuin tiikeri, odottaessaan määrättyä aikaa. Kello kymmenen illalla seisoi hän jo kreivittären talon luona.
Lisaveta Ivanovna katsahti häneen, ja Tomskin sanat kaikuivat hänen sielussaan: sillä miehellä on varmaankin kolme rikosta omallatunnollaan! Herman istui ikkunalle hänen viereensä ja kertoi kaikki. Lisaveta Ivanovna kuunteli häntä kauhistuksella. Ja siis, nuo innokkaat kirjeet, nuo kiihkeät pyynnöt, tuo röyhkeä, itsepäinen vainoominen kaikki tuo ei ollutkaan rakkautta!
HERMAN. Haa! jos totuuden nyt sanot, niin kehen uskon täällä, Jumalaan vai pahalaiseen? KONRAD. Uskokaat selkeään totuuteen. Ja jos hän tulee, niin lupakaat minulle yksi asia. HERMAN. Sen lupaan minä. KONRAD. Ettehän arvaa mitä anon, mutta hyvin voitte sen täyttää. Myös tyttärenne yhdistyy kanssani tähän pyytöön, sillä hän armottelee vanhaa. SELMA. Ah, isäni, minä rukoilen hänen puolestansa!
Herman Nagöli, joka silminnähtävästi oli tytyväinen tähän vastaukseen, tarjosi hänelle turpean kätensä. Sydämmellisesti Kilian sitä puristi.
Herman näki, kuinka palvelijat saattoivat käsivarresta köyryistä naista, joka oli kääritty soopeliturkkiin ja kuinka hänen jäljestään vilahti hänen kasvattinsa, ohukainen viitta yllä, paljain päin, ja koristettuna tuoreilla kukilla. Vaunut suljettiin. Ne vyörivät raskaasti kuohkeassa lumessa. Ovenvartija pani ovet kiinni. Ikkunat kävivät pimeiksi.
Olihan Herman tosin ollut levoton viime aikoina, oli kärsinyt unettomuutta, usein noussut ylös keskellä yötä ja lähtenyt ulos kävelemään. Mutta eihän siitä vielä voinut semmoista kauheata tekoa päättää. Ei ollut järjellistä syytä epäilykseen. Viskaali olisi varmaan luullut häntä hulluksi, jos hän olisi ruvennut semmoista puhumaan. Ja kaupungille olisi levinnyt kummallisia huhuja.
Nekin siis olivat Sveitsiläisiä. Eräs nuori Unterwaldilainen niitä johti. Hartiat vahvat, ruumis roteva, muoto sotainen, vaan samalla myös vähän raaka. "Nimeni on Herman Nagöli", hän sanoi. "Veljeni neljästä maakunnasta ovat minun valinneet päälliköksensä. Me vartoomme yötä käydäksemme rynnäkölle." "Kuinka suuriksi arvaatte vihollisen voimat?" Kilian kysyi.
Päivän Sana
Muut Etsivät