Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 18. marraskuuta 2025
Mutta tuo epätieto vaivasi häntä. Sitä tavallisesti kuitenkin kesti vain muutamia päiviä, korkeintaan viikon tai pari. Sitten oli Herman vapaa ja avosydäminen taas niinkuin ennenkin. Eikä Ellikään sen pitemmältä muistellut koko asiaa. Mutta tänä syksynä oli Herman tavallista levottomampi.
Herman mäki verevät kasvot ja mustat silmät. Tämä hetki ratkaisi hänen kohtalonsa. Tuskin ehti Lisaveta Ivanovna riisua kapotin ja hatun, kun kreivitär jo lähetti häntä hakemaan ja käski taas tuoda vaunut. He menivät niihin astuakseen.
Hän luki yhdeksänkymmentä neljä tuhatta ja antoi Hermanille. Herman otti ne kylmäkiskoisesti ja samassa poistui. Seuraavana iltana ilmestyi Herman taas pöydän luo. Kaikki odottivat häntä; kenraalit ja salaneuvokset jättivät whistinsä nähdäkseen niin tavatointa peliä. Nuoret upsierit nousivat sohvilta; palvelijat kokoontuivat vierashuoneesen.
Päätös. Herman tuli hulluksi. Hän istuu Obuhovan sairas-huoneessa, seitsemännessätoista numerossa. Hän ei vastaa mihinkään kysymykseen, vaan jupisee tavattoman sukkelaan: "Kolmisilmä, seitsensilmä, ässä! Kolmisilmä, seitsensilmä, rouva!..."
Maistukoon makeammallekin tämä kylänkaakku, mutta sitä sorttia jokapäiväistä leipää saan kuitenkin kotonani nauttia vallan tunsin sekä trenkinä että emäntänä. TAAVETTI. Mitä sanotte? HERMAN. Mene! TAAVETTI. Pois tästä ja tällä hetkellä?
Viimein istuin onnellisesti jalavan latvassa. Pikku sveitsiläis-rakennuksen pylväskaton alla metsäviiniköynnösten katveessa olivat pienet lapsenvaunut pikku Herman makasi siinä valkoisten tyynyjen päällä, kovin laiskana, kumminkin hyvin ravittuna.
HERMAN. Juuri sinä junkkari! TAAVETTI. Teidän nöyrä palvelijanne, jos niin tarvitaan. HERMAN. Junkkari! TAAVETTI. Nimeni on Taavetti. HERMAN. Kyllä tunnen sinun. Vai koirittelet sinä omaa herraas vastaan! Eikö ole Fokas sinun herras ja sinä lurjus hänen trenkinsä?
Koko päivän oli Herman tavattoman hajamielinen. Syödessään yksinäisessä ravintolassa, hän, vastoin tavallisuutta, joi hyvin paljo, toivossa tukahduttavansa sisällistä mielenliikuntoaan. Mutta viini kiihdytti yhä enemmän hänen kuvitustaan. Palattuaan kotia, heittäytyi hän riisuutumatta vuoteelleen ja nukkui sikeästi. Hän heräsi vasta yöllä: kuu valaisi hänen huoneensa.
Herman astui pöydän luo; punkteeraajat antoi hänelle oitis sijaa. Tshekalinski kumarsi hänelle ystävällisesti. Herman odotti uutta jakoa, asetti kortin, pantuaan sen päälle neljäkymmentä seitsemän ruplaa ja eilisen voittonsa. Tshekalinski rupesi jakamaan. Sotamies tuli oikealle, seitsensilmä vasemmalle. Herman aukaisi seitsensilmän. Kaikki ällistyivät. Tshekalinski joutui, näköään, hämille.
Mutta silloin jo tuotiin pöytiä, tuolia ja muita tavaroita. Hän seisoi siinä neuvottomana, ei osannut käydä käsiksi mihinkään, joutui vaan aina muiden tielle. Etköhän menisi sinne lasten luokse siksi kun saamme täällä järjestykseen, sanoi Herman. Ja hänen täytyi lähteä ilman että sai Hermania sen enempää puhutella. Kadulla hänen edellään käveli miehiä. He tuntuivat keskustelevan tulipalosta.
Päivän Sana
Muut Etsivät