United States or Norfolk Island ? Vote for the TOP Country of the Week !
Pöydällä oli enemmän kuin kolmekymmentä lehteä. Tshekalinski pysähtyi jokaisen heiton jälkeen, antaakseen pelaajoille aikaa toimia, kirjoitti muistiin häviön, kohteliaasti kuunteli heidän vaatimuksiaan, vielä kohteliaammin käänsi lehden kulmaa liikaa, jotka jo hajamielisenä oli kääntänyt. Vihdoin loppui jako. Tshekalinski sakasi kortit ja valmistautui taas jakamaan.
Tshekalinski rupesi jakamaan, hänen kätensä vapisi. Oikealla oli rouva, vasemmalla ässä.
Herman otti taskustaan pankkipiletin ja antoi sen Tshekalinskille, joka, pikaisesti sitä silmäiltyään, pani sen Hermanin kortille. Hän rupesi jakamaan. Oikealla oli yhdeksänsilmä, vasemmalla kolmisilmä. Voitti! sanoi Herman, näyttäen korttiaan. Pelaajien kesken alkoi kuulua kuisketta. Tshekalinski rypisti silmiään; mutta kohta palasi hymy taas hänen kasvoihinsa.
Herman astui pöydän luo; punkteeraajat antoi hänelle oitis sijaa. Tshekalinski kumarsi hänelle ystävällisesti. Herman odotti uutta jakoa, asetti kortin, pantuaan sen päälle neljäkymmentä seitsemän ruplaa ja eilisen voittonsa. Tshekalinski rupesi jakamaan. Sotamies tuli oikealle, seitsensilmä vasemmalle. Herman aukaisi seitsensilmän. Kaikki ällistyivät. Tshekalinski joutui, näköään, hämille.
Hän oli noin kuudenkymmenen vuoden vanha mies, ulkomuodoltaan arvokkaan näköinen; pään peitti harmaat hiukset; täydet, verevät kasvot osottivat hyväsydämisyyttä; silmät loistivat, ainaisen hymyn elähyttäminä. Narumov esitteli hänelle Hermanin. Tshekalinski puristi ystävällisesti hänen kättään, pyysi olemaan kursailematta ja jatkoi peliä. Jako kesti kauan.
"Suvaitsetteko ottaa rahanne?" kysyi hän Hermanilta. Tehkää hyvin. Tshekalinski otti taskustaan muutamia pankkipilettejä ja suoritti oitis maksun. Herman otti vastaan rahansa ja meni pois pöydän luota. Narumov ei voinut koota ajatuksiaan. Herman joi lasillisen limonadia ja lähti kotia. Seuraavana päivänä illalla, tuli hän taas Tshekalinskin luo. Isäntä piti pankkia.
Sallikaa minun määrätä kortti, sanoi Herman, kurottaen kättään lihavan herran takaa, joka siinä punkteerasi. Tshekalinski hymyili ja kumarsi ääneti, nöyrän suostumuksen merkiksi. Narumov, nauraen, toivotti Hermanille onnea pitkän paaston lopuksi ja hyväksi aluksi. Valmis! sanoi Herman, kirjoitettuaan liidulla panoksen kortilleen.
"Sallikaa minun huomauttaa", sanoi Tshekalinski muuttumattomalla hymyllään, että pelinne on liian ankara: ei kukaan ole vielä pannut enemmän kuin kaksisataa seitsemänkymmentä viisi. Mitä? vastasi Herman: tapatteko korttini vai ette? Tshekalinski kumarsi saman rauhallisen suostumisen nä'öllä.