Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 29. kesäkuuta 2025
Oi, äiti, äiti, heräjä, se ukkonen lie!» Niin suuri on kuninkaiden murhe. »Sa nuku, nuku rauhassa, lapsi levoton. Jos ukkonen se onpi, se kohta ohi on.» Se yö oli kaunis ja kalpee. »Oi äitini, katso kuinka välkkyvi tie! Oi äiti, äiti, heräjä, se sotajoukko lie.» Niin suuri on kuninkaiden murhe. »Sa nuku, nuku rauhassa, lapseni mun.
Reeka lähti. Ei ollut kuu monasti valoansa vaihtanut, kun Amulamelan nähtiin lähestyvän Tummen kesä-asuntoa. Reeka oli juuri käynyt vuorilla jäätä noutamassa, nyt seisoi hän polttopuita pilkkomassa. "Reeka, lapsi nukkuu. Se ei enää heräjä." Reeka iski muutamia kertoja peräkkäin kiivaasti jo halkaistuun puuhun. Kotvasen kuluttua sanoi Amulamela: "Palvelus-aikasi on pitkä.
Jos milloinkaan, niin nyt Kysyypi aika: valveill' onko kansa? Asteelle valoss' onko se korkeell' ehtinyt, Miel' onko valpas, sydän paikallansa? Heräjä, herätkäätte siis työhön, taisteloon, Ja voittoon taistelonne Jumala johtakoon! Heräjä, herätkäätte! Heräjä, herätkää! Nyt toimet teitä kutsuu suuret, jalot, Nyt huutaa teitä aika ja äiti kurja tää, Nyt valomnaaks' on vallattava salot.
BRUTUS. Ja miksi tulet? HAAMU. Kertomahan, että Philippin luona näät mun jälleen. BRUTUS. Hyvä! Siis nään sun jälleen? HAAMU. Niin, Philippin luona. BRUTUS. No niin, Philippin luona siis. Hoi! Lucius! Varro! Claudius! Nouskaa, miehet! Claudius! LUCIUS. Kielet, herra, eivät soinnu. BRUTUS. Hän luulee yhä vielä soittavansa. Heräjä, Lucius! LUCIUS. Herra hyvä, mitä?
Varmaan tuumat tääll' on vakaat tehdään tyyntä Herran työtä: heräjä sa, joka makaat!» Lieden ääreen leveästi istuu itse käskemättä, pistää pilaa keveästi, lämmittelee jalkaa, kättä; leikkii niinkuin hiirillänsä kissa, hetkeksikään päästä heitä ei hän silmistänsä; saalistaan ei Hurtta säästä.
Kulo on luotu kulkemahan, kyy pitkä kähisemähän, miekka verta vuotamahan, sankari samoamahan. Tulet, Väinämö väkevä, tuhmimmaksi tietäjistä, ajat Turjan tukkapäitä kuin ennen mielesi kuvia, ahavan ajama itse, pyörretuulen tutjuttama. Menit maata talven kanssa, heräjä kevähän kanssa, Ruijan rantojen ilossa, Lapin yössä lauhkeassa!
Heräjä tuulten huminaan Ja loistoon aamun kirkkahan! Sä nouse, nuori maani armas, Mereni, lampin', läikkykää! Maamme kirja 1878-1905. Laps Suomen, valoon nostaos Ilolla nuori katsantos Kunnailtas kasteisilta. Vapaasti loitos silmäs luo: Sun, katsos, kaunis maa on tuo! Et muiden armost' elä vaan, Et ole vieras päällä maan, On jalallasi pohja, Perinnön sait, jot' edustaa Sun tulee, sekä puolustaa.
Heräjä nyt reipas vuorilainen ja riennä alas umpinaisiin laaksoihin laululla, tulella ja kuolon naurulla, joka voittaa, se syleilee kuningatarta ja maata! KUNINGATAR. Tämä oli siis se suojelus, jonka lupasitte minulle ja pojalleni? BOTHWELL. Syyttäkää pettureita, vaan ei minua. Vai onko teillä parempaa suojelijaa? KUNINGATAR. Nyt ei Skotlannin Mariaa enää ole, nyt alkaa historia Maria Stuartista!
Heräjä ja rukoile, että Jumala antasi sinulle voimaa vastustamaan kiusaajaa. Meidän täytyy vastaanseisoa perkelettä, jos tahdomme voittaa kiusausta; mutta jos meillä on ainoastaan oma voimamme, niin me taistelemme hirmuista ylivoimaa vastaan". "Sen tiedän varsin hyvin, ja minä rukoilen Jumalalta apua".
Niin heräjä jo, rinta, ja nouskaa kuollehet! Kun väliin neljän laudan käyn kerran nukkumaan, saa kehdoks kevät haudan, taas synnyn uudestaan! Oi luonnon kaikkivalta, kaikk' katoo kuolo, yö, maan alta, mullan alta kun kevään harput lyö! Sua nähnyt en ma, ma kuulin vain sinä lingottu lentäjä taivahan alla. Sua silmilläni ma hain ja hain: suvipilvet purjehti taivahalla.
Päivän Sana
Muut Etsivät