United States or Myanmar ? Vote for the TOP Country of the Week !
Laps Hellaan, älä vaihda pois Sun maatas ihanaa! Sill' leipä vieraan karvast' ois Ja sana karkeaa. Sen taivas, päiv' on loistoton, Sen sydän sulle outo on. Laps Hellaan, älä vaihda pois Sun maatas ihanaa! Laps Hellaan, kaunis sull' on maa Ja suuri, loistokas. Veet välkkyy, maat sen vihoittaa, Sen rant' on maineikas, Yö kirkas, päivä lämpöinen Ja taivas tuhat=tähtinen.
Kreivittären silmäin säihky Heidät veljenvainoon vei; Armas impi lemmenliekin Loihti rintaan kummallei. Mutta kumpaisenko impi Ottaa hellään suosioon? Ratkaist' ei voi tuota mietteet Siis sen kalpa ratkaiskoon! Niin nyt ottelevat uljaat, Isku iskuun kalskuin lyö. Malttakaatten, kaihat kalvat, Varjotöihin viettää yö. Voi sa veljein verileikki! Voi sa laakso hurmeinen!
Hellään nuhteli hän nyt siskoa ankeamieltä: »Kultani, yössäkö näin kuin haudan haamu sa istut, yksinäs aaveillen, huh! pois heti kirkuen juoksen! Haasta jo, nouse jo, oi, tule, häivytä kanssani, kulta, huoltesi kaihot pois, unen ilveet vain sua vaivaa.»
Ihailetko kansalaiskuntoa, tasavaltalaisia hyveitä, ankaroita ja yksinkertaisia tapoja? Sanalla sanoen, koko tuota vanhan kansan rautatammista polvea, joka jo epäili Hellaan veltostuneen hengen tulevan heidän lastensa ja lastenlastensa turmioksi?» Myöskin näin saattoivat ne sanoa: »Juuri turmeltuminen onkin mieltäkiinnittävin aika kunkin kansan elämässä.
"Pojuni, sinä olet hyvin sairas", hän vastasi, hyväillen hänen kättänsä ja koettaen pakoittaa huulensa hellään hymyilyyn. "Enkö minä parane enää?" jatkoi poika samalla tutkivalla katseella. Lovisa ei voinut heti vastata; hän yhä hyväili pienokaisen kättä ja hänen vapisevat huulensa tuskin voivat pidättää nyyhkytyksiä, jotka värisyttivät hänen poveaan. "
Kirkkoherra, joka oli hautaa siunaamassa, puhui kuinka kristillinen rakkaus voipi paljon, kun se totinen on, niinkuin vainajallekin asetettu ystävyys oli selvä merkki siitä. Hän oli aina ollut sellaisten ihmisten luona, joiden tykönä oli löytänyt hellän kodin, ja vielä, kuljettuaan kaukana vierailla mailla, oli uudestaan hellään kotiin osunut. Nyt oli hän saanut muuttaa kodista kotiin.
Barbarein mielet valtas pelko, kauhistus, He huomas petoksen, sill' eihän hymni tuo Pakoa varten juhlivasti raikunut. Koht' uljaasti se pieni parvi rynnisti, Heit' innostutti sotatorvein toitotus, Ja heidän hyökätessään huuto kajahti Mon'ääninen: nyt, Hellaan pojat, edespäin! Pelastakaamme vaimot, lapset, isänmaa! Pelastakaamme pyhyys suurten jumalain Ja isäin haudat! Kaikest' on nyt ottelu!
Sill' leipä vieraan karvast' ois ja sana karkeaa. Sen päiv' on valju, loistoton, sen sydän sulle outo on. Laps Hellaan, älä vaihda pois sun maatas ihanaa! CHRYSEIS. Oi, elä enempi laula. ANEMOTIS. Tahdotko keralla käydä? CHRYSEIS. Ah, en voi ma... Laps Hellaan, maasi mainitaan, se suur' on, suloinen. Sen päiv' on sees, on vehryt maa ja aava aalto sen.
Joukkoja niitäpä, joill' oli maana pelasginen Argos, joill' oli Trekhis, joill' Alope, Alos äärt' asumaansa, miehiä Fthian maan, myös Hellaan nais-ihanaisen, heimoa myrmidonein sekä helleenein ja akhaijein, heitä Akhilleus toi viiskymmen-purtisen voiman. Mutt' ei taistoon melskehiseen heill' into nyt ollut; ei näet ollut, ken rivit suorinut ois sotarintaan.
Sen otan minä vastuulleni, huudahti Anna Sofia iloisesti, ja ennenkuin isoäiti ennätti keksiä uusia esteitä, oli nuori kankuri jo, iloisena kuin lapsi, kiitänyt koukkuisia portaita myöten ylös vinnille ja käynyt vanhan Bäckin kimppuun. Tyttö tiesi olevansa vanhuksen suosikki ja osasi koskettaa häntä hellään paikkaan.