United States or Solomon Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
Tuo säpsähdys ja säikky Nuo tosi pelvon ilveet takan ääress' Ois paikallaan, miss' ämmät tarinoivat Ja mummo heitä säistää. Häpeä! Miks' irmastelet noin? Kun tarkoin katsot, Se vaan on tuoli. MACBETH. Katsos! Näetkös, tuossa? Haa! Mitä sanot? Mitä huolin siitä? Jos nyökyttää sa saatat, puhu myöskin! Jos kalmistot ja haudat hautaamamme Takaisin luovat, hautapatsainamme Sitt' olkoon haukkain kuvut!
Niillä on senkin turkasen ilveet ja elkeet hänen napeistaan nyt pitävät murhetta, pitäkööt omistaan ja kakaroistaan. Pääsevät kai hänestä parin viikon perästä. Sillalla kun muka kävelee, raskii hän heittää ne kävelytkin, jos niikseen tulee, maisteri ryyppäsi pitkän ryypyn, tottapa se ei ollut niinkään helppo raskia.
Hän oli kuin tuollainen hupakko koulutyttö, jolla on hyvin vilkas ja vallaton mielikuvitus ja joka alituisesti syöksähtää yhdestä mielenjuohtumasta toiseen. Jos minun olisi ollut oltava hänen seurakumppaninsa pitemmän aikaa, niin olisi hän epäilemättä hankkinut minulle monta huolta ja surua, sillä hänellä oli sen tuhannen ilveet ja elkeet.
Heitä miellytti heinäsuovat, niiden pehmeä heinä ja nuo oivalliset piilopaikat, joita ne tarjosivat; heitä huvitti hedelmän poimiminen ja leikkuu-ajan hupaisat ilveet; he ylistelivät onneani asua niin miellyttävässä seudussa.
Ma armaani Näin luonani Tuon nuorna kuolleen kultani. Kuink' oilkaan rintain riemuinen Ja kultain hymy herttainen! Ma valvahdin Ja huoahdin: Oi, untako taas hourahdin! Niin oil se vaan. Voi milloinka Nää ilveet loppuu? Kulloinka? Valheita vaan Tuo tullessaan Yön enkelkin jo helmassaan. Nää kuvastelmat onnesta On pilkkaa onnettomasta. Taas uinahdin, Kaikk' unohdin, Mut kultain haahmun huomahdin.
Hellään nuhteli hän nyt siskoa ankeamieltä: »Kultani, yössäkö näin kuin haudan haamu sa istut, yksinäs aaveillen, huh! pois heti kirkuen juoksen! Haasta jo, nouse jo, oi, tule, häivytä kanssani, kulta, huoltesi kaihot pois, unen ilveet vain sua vaivaa.»
Kyllä sen ilveet tietään kolmessa kuvernöörin läänissä. Etkö sinä tiedä, että paremmin se sana kyydin saa kuin huono herrasmies. Kaikkenahan se menisikin, kun se ei olisi ympäri maailman naurettavana ja jokaisen sormellaan osotettavana. Mokoma rutkale.» Loppui kärsivällisyyteni, vihasta kihisi korvani.
He nauraa tirskuivat syrjässä kun »kauppaneuvos» heille kantoi rusinoita ja manteleita, mutta söivät niitä kumminkin; he pitivät pitkät ilveet, kun mustaverinen sai syntymäpäiväkseen kukkasen ynnä kauppaneuvoksen käsin koreasti kirjoitetun nimikortin, ja aina kun tämä knorrinpeluussa tai kahvia juotaissa tuli ilmaisseeksi hellempiä tunteitaan, iskivät he silmää toisilleen ja matkivat sitten jälestäkäsin.
Tuikahtelevien kynttilöiden valossa tämän maailman naamarit ja ilveet ja riemujuhlat näyttävät upeammilta ja viehkeämmiltä kuin ilko alastoman totuuden valaistuksessa. Totuus voisi ehkä kohota helmen hintaan, joka on paraimmillaan päivännäöllä, mutta se ei saavuta koskaan hohtokiven tai timantin arvoa, joka näyttää upeimmalta vaihtelevassa valaistuksessa.