Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 17. heinäkuuta 2025
Se tapahtui historiantakaisina, kalevalaisina aikoina, silloin kun kukoisti esi-isäimme kulttuuri. Mielemme tekisi nähdä Kalevalan runojen kertomuksissa Väinämöisen elämänvaiheista viittauksia suojelusenkelimmekin kohtalonvaiheista. Kaukaisia aikoja sitten oli Suomen heimo suuri ja mahtava.
Seuraavana aamuna, kun tupa oli puhdistettu ja eine otettu, ajettiin kaikki nuoret miehet ja naiset tanhualle, ja vanhemmat miehet vetäytyivät tupaan. Panu istui pöydän päässä, heimon kaksitoista vanhinta penkeillä sen edessä ja takana, kuusi kummallakin puolella, ja muu heimo pitkin seiniä.
Kun vielä ottaa huomioon varsinaisen historiallisen ajan tapahtumat, jolloin länsisuomalainen asutus jatkuvasti on sulattanut itseensä runsaasti ruotsalaista rannikkoasutusta, samalla kuin itäiset kansaheimomme alinomaisten sotien ja niiden seurauksien vuoksi tuontuostakin ovat saaneet vahvoja venäläisiä veriannoksia sulatettavikseen, niin lienee oikeutettu väittämään, että länsisuomalaishämäläinen heimo on vahvasti germaanisesti väritetty, kun taas itäsuomalaisessa laatusävyssä kuvastelee melkoisesti slaavilaisia luonnepiirteitä.
Heimo neien karjalaisen kauan kostomatkaa mietti: »Hirtettävä oisi Horna!» Sulhot sotatielle suori. Tultiin kylään, nukkui Vorna; liitoss' oli nainen nuori. Nukkuessa vangiks sitoi vaimo viekas miehen moisen, orteen nuoran toisen nitoi pankon patsahasen toisen; köytti kiini vankat ranteet, pani paulat pitkin vyötä, sitoi solmut, väänsi vanteet; katsoi kuuhut naisen työtä.
Kaikki hänen käytöksensä tyyntä maltillisuutta ihmettelivät ja vielä enemmän hänen syvää elämän-viisauttaan. Tulipa sentähden Hirundo Heraldika kunnianimeksi, jota koko pääskysten heimo ylisteli. Iloa oli siis ja arvoa kyllin tuolla nuorella neiti Hirundolla vaan kuitenkin puuttui häneltä jotakin.
Sauhun kentille, kauhun kentille, valtahan vainajien. Syöksyikö vieras syntymämaahan, kansaako kaas vihamies? Ei, oma heimo herjaksi muuttui, oma oli orjuuden ies. Nousitko vastaan sortajavaltaa, kun sotatorvet soi? Lasken lautsalle raudan raa'an, veljien verta se joi. Voitonko liet vai tappion viesti, saata et ilosanomaa. Itkeä ikäni tahtoisin, vaikka vapaa on kansa ja maa. Auta, armias!
Hällepä vastasi näin hepourho Gerenian Nestor: "Voi, mitä lausuitkaan sinä, uljaan Tydeun poika! 152 Voimasi, miehuutes jos Hektor kerskuen kieltäis, iliolaiset ei, ei Dardanon heimo sit' usko, iliolaisien ei lujakilpien puolisot, joilta kukkeakuntoiset pölykenttään kumppanit iskit." Virkkaen noin hevot pois kaviokkaat käänsi ja väistyi vainoajaa.
Kaiketi jollei hän tunne sisässään suurta taidetta, niin...! Omasta puolestaan hän suostuisi mielelläänkin. Hänen sukunsa ei ollut hänessä heikontunut. Mutta isänmaa, erityinen heimo, ei kykene vastarintaan, ellei myös suuri taide saa olla mukana ja pitää koossa. Ja hän tunsi, minkä verran hänessä oli kykyä. Juuri tästä oli oteltu hänen ja ystävien kesken.
Mutta oli se siinäkin, että vaikka heimo tietäjänsä Panun käskemänä suuria uhria suitsutteli, eivät metsämiehet Mielikin mieltä lepytelleet, niinkuin esi-isäin oli tapana. Eivät puhtoisimpiinsa pukeuneet, eivät lauluilla lumoilleet, vaan rumilla Lapin taioilla pettää pyysivät.
Sweitsissä asui korkeain vuorten ja suurten metsäin keskellä urhollinen, vapautta rakastava heimo, rehellisiä maamiehiä, jotka eivät olleet koskaan kantaneet maaorjuuden kahleita.
Päivän Sana
Muut Etsivät