Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 10. heinäkuuta 2025
Satakielet kilvan soivat, kaste raukee, myrtit aukee etkö niitä sä havaitse? Kussa viivyt vilpas ilta? Hautaa jo hämyhyn huolet, rauhoita jo raukat töllit. Myrttejä ja manteleita! Taas hän hulluja horisee. Totta tunnet meidän metsän! Tuo on tuomi, tuo on kuusi, tuossa koivuinen korea, tuossa haapa, lehmus, honka... CHRYSEIS. Outoja ovat nimesi!
Se ivaisi sinua niinkuin minuakin.... Taas hetken kuluttua: Saisitko sinä rauhan, jos sille luettaisiin hauta mereen? En minä luule, koska minä kuitenkin ryöstin. Niin, siinähän se on. Ja eihän voisi lukea hautaa puhumatta ruumiista ... jos ei kertoisi kaikesta, niin joutuisi taas vain valehtelemaan. Niin, siinähän se on. Mikä tästä elämästä sitten tulee? En minä osaa sanoa.
Sinäkin lapsukaiseni, ala sinäkin tutkia tuonen teitä, ja jos et itsestäsi ymmärrä, kuinka niitä tutkitaan, niin kysy vanhemmilta ihmisiltä, kyllä ne sen salaisuuden sinulle selittävät. Aluksi sanon vaan, täältä kuollaan ja ruumis lasketaan alas hautaan, mutta sielu elää aina, lapsi, ja sille täytyy jo täällä ollessa olla joko hyvä tahi paha paikka varustettuna tuolla puolen hautaa.
Miss' on se kreivin mies, mi vahdin toi? Sano, poika, mitä teki täällä herras? PALVELIJA. Hän neiden hautaa tuli seppelöimään Ja käski minut syrjään, jonka teinkin. Vaan soihtu kädessä nyt joku tuli Avaamaan hautaa, herran' iski häneen, Ja silloin juoksin pois ja kutsuin vahdin. PRINSSI. Tää kirje munkin sanat vahvistaa Ja kuolon sanoman ja lemmen liiton.
Sekä morsian että ylkä vapisivat kauhusta ja kylmästä, kuin noita viivaili suurella puukolla jokaista ilmansuuntaa kohden ja vihdoin tavotti sen kärellä sulhasen sydäntä. Kolkolla äänellä, ja sormella osottaen hautaa ärähti hän: "sinä olet kuollut; astu hautaasi." Vaikka epäillen, ei pormestari tiennyt muuta neuvoa kuin totella.
Jos syntyessämme jo olisimme kyenneet ajattelemaan, olisimmeko silloin osanneet luoda itsellemme kuvaa vastaisesta olostamme täällä? Ja voimmeko nyt, tässä hämärässä ja katoovaisessa elämässä, edeltäkäsin arvata kohtaloamme toisella puolen hautaa, jonka kautta meidän on lähteminen täältä?
Joka talvi kävi se yhä kolkommaksi, hautoi kostoa, oli kuin olisi kaihomieltä kantanut. Se näki kaikki, tiesi kaikki ja kaikesta moitti. Ja minä aloin pelätä, että kerran se vielä päälleni kaatuu ja minut alleen hautaa. Elin siinä salaisessa toivossa, että siihen kerran ukkonen iskee.
Pilvenä pakenee turvatonten parvi, kinoksittain makaa kuolleita ja kidutettuja maassa. Paljaina seisovat puut, raunioina on lehtoinen rinne. Ja pian tulee lumi ja hautaa kaikki alleen. Ei näy enää ainoatakaan lehteä, ei puussa, ei maassa. On niinkuin ei niitä koskaan olisi ollutkaan olemassa. Ja voittaja luulee ne ainiaaksi hävittäneensä.
Nyt luodut kaikki heräjää Taas elon nautintoihin, Ja ilon sävel heläjää Jo kauas laaksoloihin. Mut mielessäni kolkolle Vaan tuntuu. Suloista Jos tietäis orjatytölle Se hautaa hiljaista!
Niin ajattelee jokainen kunnon Suomalainen", jatkoi Antti ja tarttui Kyöstin käteen. "Jumala olkoon kanssasi!" "Minä otan kastellakseni Niilon hautaa ja tuon joka sunnuntai sille vereksiä kukkasia", sanoi Katri hymyillen Kyöstille. Nuorukainen ei voinut vastata mitään; hän oli niin tunteidensa vallassa niiden tapauksien johdosta, jotka muutamassa päivässä olivat häntä kohdanneet.
Päivän Sana
Muut Etsivät