United States or Czechia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Sillä välin kuin mummo ja Elsa hautaa kaunistivat, oli haudankaivajakin saanut työnsä valmiiksi. Hän seisoi lapio kädessä käytävällä ja näytti odottavan. Mummo kuiskasi Elsan korvaan: "Nyt se odottaa palkintoa turpeista ja työkaluista." "Niin, mutta kun minä sen vähän mikä mulla rahaa onkin, unehutin sinne vaatearkkuun", vastasi Elsa.
Heist' ei ainoa saa tuhon ankaran alta säästyä, koston kätt' ei välttää, ei emon kohdun kantama lapsonen ees, ei hänkään, kaikk' ikiturmaan vierköön Ilionin suku hautaa, jälkeä vailla."
Kuollon kellot soi! Kuollon kellot soi! Verkallensa hautaa kohti Ruumissaatto kulkee, Tungos kadun kulmanteessa Siltä tien nyt sulkee: Vaimo kurja ryysyissään Nostaa lasta käsillään Itkevää ja lausuu: »Kuollon kellot soi! Sulle, kansan ruttotauti, Tuomioksi soivat; Kylvit tulta, kirousta, Kansalaiset joivat Joivat leivän lapsiltaan, Kirosivat kuollessaan Itsensä ja sinut! Kuollon kellot soi!
Vasta toisellapa puolen hautaa rikas huomaakin hulluutensa ja turhamielisyytensä. Djeddahiin tultua laski Omar ihastuksensa oikein valloillensa. Hän oli syntymämaahansa palannut maanpakolainen.
Ja vieläkin kummallisempaa on minusta se, että minä nyt seison tässä Ison-Tiinan haudan reunalla, minä pikkuinen raukka, vaikka Tiina jo vuosikausia sitten oli Mikkonsa käskenyt sinulle ja minulle kirkkomaassa sijaa valmistamaan. Olipa hän vielä niinkuin vähäisen äkeissään, kun me emme silloin vielä hautaa tarvinneetkaan.
Minä polvistuin hänen viereensä ja rukoilin kilvalla: Hukuta, Jumala, nämä syntiset ja pahantekijät kädet ja suut! Hautaa kalojen ruuaksi, ett'eivät enää saa harjoittaa vääryyttä ja pettää lähimmäisiä! Ett'eivät saa maalata vääristetyllä vesivärillä, niinkuin tämäkin naapurini Maalar-Antti! Vieläkö sinä jumalaton pilkkaat! kähisi Antti minulle.
Muutamien askelten päässä siitä oli musta, nelisnurkkainen pengos heleänvihreän nurmikon keskellä. Tämä oli paikka, jossa Boleslav oli ensi kerran tavannut tytön touhuissaan kaivamassa hautaa turmelijalleen, jota ei kukaan muu tahtonut haudata.
En minä semmoisista mitään ota; täytyyhän minun ne irti kiskoa kumminkin, kun ma hautaa alustan. Olkaa nyt niin hyvät ja tulkaa minun asuntooni, edes hiukan huokamaan." Haudankaivaja käveli edellä; Elsa ja mummo perässä. Tuot'hätää he tulivat miehen asuntoon.
Kirkoissa saarnattiin, että ei saa tappaa, mutta kuka sitä nyt enää uskoo? Teot opettavat, eivät sanat mitään voi. Katsos, siksi ovat kirkot tyhjentyneet. Nyt he uskovat kaikki vaan sitä toista asiaa, joka ei ole tuolla puolella hautaa, vaan täällä, täällä, Kerttu, täällä! Suuri mahti on siitä kasvanut, ja yhdessä ainoassa vuodessa sekin! Ja kuka tietää mitä siitä on vielä tuleva!
"Ilse hautaa minut ennemmin kirkkomaahan!" lausuin minä uppiniskaisesti. "Siihen kauheaan pihanpuoliseen huoneesen et koskaan minua saa..." "Joutavia!" keskeytti hän minua. "Luuletko siis isäsi vieneen sen mukanaan matkalaukussansa?... Onhan hän muuttanut toiseen paikkaan ja kaikki on paljon muuttunut asuuhan hän K:ssa."