Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 10. marraskuuta 2025
Sillä tiedä, paras Kritoni", jatkoi hän, "että väärä lauselma ei ainoastaan ole itsessään epä-sointua, vaan että se myöskin sielulle tuottaa jotakin pahaa. Vaan sinun tulee olla hyvällä mielin ja sanoa, ettäs hautaat ruumiini; ja hautaa se vaan, miten mielesi tekee ja kuten sopivimmalta sinusta näyttää."
"Sallikaa minunkin tulla," sanoi Kenelm. "Niin," sanoi pappi, "teillä on sama tie Cromwell Lodgeen." Tie vei hautausmaan poikki, sillä se oli suorin tie joen rannalle. Kuun säteet kuumottivat ebenholtsipuiden läpi ja valaisivat hautaa leikkien niiden kukkaisten ympärillä, joita Lily oli samana päivänä pannut sen kivelle.
Painettien kylmä kärki vastaa, jos ei keksis järki. Kuka? Yksi miljoonista valtakunnan kasarmista, Puhuu tuima pohjatuuli, siintyy soittajankin huuli. On nyt aamu Uudenvuoden. Tuonko tuli myötään tuoden? Näky vaiko vertauskuva? Ei! Vain taulu unhottuva. Hautaa vain nyt valtakunta poikaa kesken pohjan lunta. Nimetöntä, suurta lasta kivääriä kantamasta.
Kunniata sankarille! Kunnioittuna hän maatkoon! Miehuus, miehen kunto sille pysyväisen muiston taatkoon! Orjan jalka ei saa painaa hautaa, miss' on Munter vainaa. Vanha kantasuku tulkoon suojaks sille! Amen olkoon!"
Ajaessaan putaman ohitse näkivät he Olinan uuden tyllihatun uiskentelevan vedenpinnalla, kunnes se yht'äkkiä niinkuin haavoitettu metsäsorsa sukelsi veden alle hakien itselleen hautaa meren pohjalla ja kylmät aallot peittivät sen ikiajoiksi.
Henki osoitti aina vaan alaspäin sitä hautaa kohden, jonka vieressä se seisoi. "Ihmisten elämänjuoksua seuraa määrätty loppu, johon se, jos siinä pysytään, epäilemättä saattaa", lausui Scrooge. "Mutta jos luopuu tästä elämän juoksusta, muuttuu loppu. Sano, että niin on niittenkin asiain laita, joita sinä näytät minulle!" Henki oli liikkumatonna kuin ennen. Scrooge hiipi sen luo.
Vuosi oli mennyt menojaan, kevään kukat olivat kaunistaneet pojan ja veljen hautaa tuolla hiljaisella hautuumaalla, syksyn sumut olivat sitä ympäröineet ja talven lumi juuri parhaillaan levitteli sille pehmyttä, valkeaa vaippaansa.
Kaukaa laulun kuuli, tunsi Kumman tunnon rinnassaan. Mielt' ol' ikä antanunna, Nyt hän laulun käsittää. Näin ne laulaa kosken aallot, Matkamiestä tervehtää: "Kaukaa turhaan ihmislapsi Rauhaa etsii, anelee; Vaikka koski vieressänsä Rauhan hälle tarjoilee". "Täällä haihtuu elon tuskat Reunains yli yltyneet: Tänne riennä, hautaa tänne Elos toiveet pettyneet!" Metsässä. On metsä kaunis ja vihanta.
Ei mitään jälkeä kuitenkaan nyt enää näkynyt siitä, eikä tämän yön perästä mikään ihmissilmä ole nähnyt tuota aikanansa hyvin kammottua kummitusta Ristimäen metsässä. Mutta Lauri seisoi hiekkavieremällä, ja hellin silmin hän katseli kamalaa hautaa. Tuuli riehui vinkuen sen ylitse ja pani hautaan kaatuneitten puiden havut vapisemaan. "Nyt pääsee emäntä siunattuun maahan", sanoi hän hellästi.
Oli mittansa, määränsä heillä, oli tunteet keskenkasvuiset, sin' et määrääs tiennyt ja tuntees täytenä löi. Unen untuvapatjoihin kaikki hautaa, mitä elolta sait: kevättuntees häkkilinnut, mielimurtees, kaikki. Unen helmassa kaikki tasaantuu, ja sydän talttuu ja muhoilla alkaa levossaan kuin sininen enkeli siipiniekka. Kuin iilimato uni imee tuskatta, verkalleen pois tunneajokses, sydän.
Päivän Sana
Muut Etsivät