Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 16. heinäkuuta 2025
Onneksi sain oksasta kiinni ja kaikki mitä vetehinen sai vaivansa palkkioksi, oli... AKSEL. Sinun hattusi! KAARLO. Niin, juuri hattuni, jota minä nyt kaipaan kaksinkertaisesti, sillä minä tahtoisin sitä riemuiten heiluttaa sekä sinun että morsiamesi onneksi ja lennättäisin sen aina pilviin asti teidän murheittenne ikuisiksi jäähyväisiksi.
Kuluu puoli tuntia, ennenkuin Eemeli on palannut, ja toinen puoli tuntia, ennenkuin voileivät on syöty ja limunaatipulloon pantu saiju on pulputettu kurkusta alas. Oolreit! Ja nyt se otetaan. Kokoo, poika, hattusi kiviä täyteen. On melkein pettämätön keino saada lohi liikkeelle nakkelemalla kiviä siihen paikkaan, hiukan yläpuolelle sitä, mihin se on äkäytynyt.
Pois silmieni edestä! Jotain on tekeillä talossani, josta en ole oikein selvillä... Mutta siitä pitää saada selvä! Onko tämä sinun hattusi? Henrikson. Kummallinen kysymys!... Tietysti se on minun! Unhotin sen tänne saliin eilen illalla. Emma. Ja kuitenkin siinä on *von Wiftenin* nimi. Henrikson. Emma. Kuinka se voi olla sinun hattusi? Tunnetko sinä von Wiftenin? Henrikson. Kyllä nimeltä, enkelini!
Sitte tänne tultuasi heitä hattusi naulaan, Ruvetahan vieretyksin, käsi pannaan kaulaan. Nurmikeot kesällä on kukkasia täynnään, Tämä tyttö, kaunis tyttö kasvoiltahan näyttää. Talon tyttö minä olen, siivo sekä vakaa, En ole maannut poikain kanssa, enkä vasta makaa. Pojat kovin koriana pitkin kyliä käyvät, Humalassa huutelevat halki yöt ja päivät.
Liisa meni ja nykäisi Mattia käsipuolesta ja piti soihtua hänen silmiensä edessä. Ukko hoi!... Yhäkö sinä horiset ... nukutko sinä vielä, vai oletko humalassa? Enkä nuku ... ka, mitä sinä? No, nukuit kai äsken, kun ajoit rekesi pirtin nurkkaan... Elä valehtele! ... eikö sitä nukkumattakin? Ja missä on hattusi? Päässähän se ... ja Matti kopaisi päätään, mutta päässä se ei ollut.
Kun sinä pääset valtiopäivämieheksi ja musta silkkihattu päässäsi kolmen aikaan päivällä kävelet Helsingin esplanaadilla, olen minäkin siellä, lennän ja merkitsen valkosella sinun mustan hattusi, että kaikki ihmiset, joiden ohi vaellat, nauruansa pidättäen tukkivat suitansa! Mutta mitäs siinä mehiläistenkään ja ampiaisten vihat ajan pitkään auttoi!
Heitä pois hattusi ja riisu vaatteesi! käski hän sitten ja otti nurkan naulasta Reidan lakin ja kauhtanan. Riisu ihokkaasikin! Jouko riisui muut vaatteensa, mutta jätti ihokkaan, jonka alle kirja oli kätketty. Sitten käski Panu hänen pukeutumaan Reidan vaatteihin ja auttoi niitä hänen ylleen. Jouko vähän esteli, mutta totteli kuitenkin.
Mutta korkeammalle kaikkia kaikui heinäsirkkain heleät äänet, ihan kuin pikkola-huilun säveleet hyvinvarustetussa orkesterissa. Sinun teki silloin mieli nähdä näitä heleä-äänisiä laulajia, ja me rupesimme niitä kilpaa ajamaan, saadaksemme yhden kiinni. Mutta turhiinpa olisi yrityksemme mennyt, ellei yksi näistä olisi vahingossa tarttunut hattusi harsi-vaatteesen.
On, Rebekka, on se. *Rebekka*. Sinulle, joka et koskaan voi nauraa! *Rosmer*. On se kuitenkin. Usko minua, minulla on suuri taipumus iloisuuteen. *Rebekka*. Nyt sinun pitää lähteä, ystäväni. Käydä kaukana, oikein kaukana. Kuuletko? Kas tässä on hattusi. Ja tässä keppisi. Kiitos. Etkö sinä tule mukaan? *Rebekka*. En, en, en voi tulla nyt. *Rosmer*. No niin siis. Sinä olet kuitenkin mukanani.
Siinä oli Hjallakin ja Onni ja Armas ja Otto. Niin ja kuule sinä, Hanna, arvaa, kuka vielä oli joukossa. Arvaa, arvaa! Herranen aika, tyttö, onhan sinun hattusi väärin päin, kukka takana.» Se käännettiin. »No, koetahan arvata, Hanna kulta. Kuule, tyttö, mitä sinä olet noin totinen? Sano, sano! Vai sekö sinua surettaa, kun et Hanskia nähnyt?»
Päivän Sana
Muut Etsivät