Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 17. kesäkuuta 2025
Hänen silmänsä pysähtyivät Hannulaan päin: sieltä olivat alkuansa hänen harvat ilonsa hetket. Ja nyt hän oli poislähdössä, eikä ollut sanaakaan sanonut jäähyväisiksi hyväntekijöilleen. Hän oli jo nyyttiänsä varustellessaan ajatellut tätä.
Hän kysyi vielä oliko siis Lydia lähtenyt ja minkätähden hän oli palannut kesken matkaa, ja saatuansa siinä suhteessa tietää mitä Evakin tiesi, kääntyi hän Hannulaan. Sivumennessä hän pistäytyi katsastamaan talliin. Karja-pihalla toimiskeli Heikki; hän oli juuri lykännyt liiteriin Hovilaisen turkulaiset kärryt.
Nyt oli Miinakin ukkois-pilven kaltainen. Ei kukaan puhunut mitään isoon aikaan; Miina istui taas työhönsä ja isäntä käveli edestakaisin. "No mitä Hannulaan kuuluu, Anna?" kysyi viimmein Miina pilkallisesti katsoen Annaan. "Saiko neiti Anna sieltä terveisiä murhamieheltä?" Anna ei vastannut mitään. "Siellähän sinä kävit?" kysyi taas Miina. "Etkö vastaa, tollukka!" karjasi Hovilainen.
Taisinpa ollakin hyvin vaalea kasvoiltani, sillä lautamies Manninen ja Mäkelän isäntä jotka kohta astuivat huoneesen, näkyivät uskovan meidän puheemme. Mitä heillä oli sanomista, tiesin heti heidän huoneesen astuessaan. He ilmoittivat Joosepin kuoleman ja olisivat vieneet minut Hannulaan nimismiehen kuulusteltavaksi, mutta eiväthän ne kipeälle voineet mitään.
Uusi isku. Ja nyt voitti vesi tulen Lydian silmissä; hän purskahti itkuun, kiirehti kamariinsa ja löi oven kiinni. "Ai, ai, tämä sanoma taisi kovin koskea, ja tulla liian äkisti", sanoi pankkiherra surkutellen. "Hän olisi kumminkin kohta saanut sen kuulla", vastasi Könnilä. Sitten kyselivät he Evalta vielä yhtä ja toista sekä menivät sitten hekin Hannulaan. Hannulassa oli taas neuvon-pito.
Tuo herra samassa välähti hänen mieleensä ajatus mikä pakoitti häntä menemään jo muutamia askeleita Hannulaan päin; tuo herra oli se, jonka kanssa Taavi tuona ikimuistettavana iltana oli kulkenut tästä ohitse. Kun en tullut sitä kohta ajatelleeksi! Hän on nyt kuullut Taavin onnettomuudesta ja kiiruhtanut tänne selvittämään asiaa.
Illan tullessa koetti hän kiepsahtaa Hannulaan, mutta muutaman askeleen päässä koti-portista tuli herra Kokka vastaan, kysyi minne hän meni ja tarjoutui seuraksi. Anna piti parempana kääntyä takaisin; hän ei huolinut vastata, vaan kiiruhti pois, päästäksensä kuulemasta tuon veijarin imarruksia taas. Eilis-iltanakin oli Kokka koettanut pidättää Annaa, kun tämä oli menossa Taavia kohtaamaan.
Kukas muu tuo herra olisi, joka näin äkki-arvaamatta tulee Hannulaan. No nyt oli Taavi vihdoinkin pääsevä irti ja luultavasti vapaaksi kaikesta syytöksestä. Anna riemuitsi itsekseen. "Minä saan kultani takasin, voi silloin sitä iloa mutta mitäs minä puhunkaan, poislähtevä ihminen". Rakkaus järkytti vielä viimmeisellä hetkellä hänen tuumaansa.
"Mitäs siihen sanot, Lydia", virkkoi hän sitten Lydialle, "Jos pääset miniäksi Hannulaan?" "Kysykää sitä Annalta", vastasi Lydia; "minulle mokoma kunnia ei kuulu". "Nähdäänhän, nähdäänhän", sanoi hauen isänsä. Tuli ilta. Nimipäivävieraita oli keräytynyt jotakuinkin lukuisasti Hovilaan, etenkin miespuolisia. "puolivillaisia", kuten muutamat herrasväet sanovat.
Päivän Sana
Muut Etsivät