Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 26. kesäkuuta 2025
HAMLET. Hupaista nähdä teidät terveinä; Horatio, niin totta kuin ma elän! HORATIO. Niin herra, köyhä palvelijanne aina. HAMLET. Hyv' ystävä, nuo nimet vaihtakaamme. Vaan miks, Horatio, Wittenbergin jätit? Marcello? MARCELLO. Prinssi hyvä. HAMLET. Hupaista nähdä teitä. Hyvää iltaa! Vakaasti, miksi Wittenbergin jätit? HORATIO. Halusta laiskuutehen, prinssi hyvä.
HAMLET. Seuratkaa häntä, hyvät ystävät. Huomenna näytellään näytelmä. Kuulkaa, vanha ystävä, osaatteko näytellä Gonzagon murhaa? ENS. N
Yksi mulle. HAMLET. Min' olen säilänänne: jäykkyyteeni Kuvastuu taitonne niin kirkkahasti Kuin tähti synkkään yöhön. LAERTES. Pilkkaattenko? HAMLET. En, kautta tämän käden! KUNINGAS. Miekat, Osrick! Te tunnettenko vedon, Hamlet lanko? HAMLET. Kyll', aivan hyvin. Teidän armonne On etuvoitteen suonut heikommalle.
Hamlet." Mit' on se? Liekö kaikki palanneet? Vai petost' onko tää ja pelkkää tyhjää? LAERTES. Käs'alan tunnettenko? KUNINGAS. Se on hänen. "Alastonna", ja lisäyksessä tuossa Hän sanoo: "yksin". Selvitäppä se. LAERTES. Tuost' aivan hämmennyn. Mut, tulkoon hän! Sairasta sydäntäni virvoittaa se, Ett' elävänä hälle vasten partaa Saan sanoa: "Tuon teit sa."
HAMLET. Samoin, samoin. HORATIO. Se hyyppä juoksi pesästään munankuori päässä. HAMLET. Hän kursasteli äitinsä rintoja, jo ennenkuin imi niitä.
GYLDENSTERN. Mutta minä en kykene saamaan niistä irti vähääkään sointua; minulla ei ole sitä taitoa. HAMLET. No, nähkääs nyt, kuinka katalana raukkana minua pidätte.
Se paikka hullun houreit' ilmankin Jokaisen tuottaa aivoihin, jok' alas Niin monen syllän päästä mereen katsoo Ja allaan pauhaavan sen kuulee. HAMLET. Hän viittaa yhä: mene, minä seuraan. MARCELLO. Te ette mennä saa. HAMLET. Pois kätenne! HORATIO. Mut älkää menkö. HAMLET. Kohtaloni kutsuu, Ja ruumiin suoni pieninkin käy vahvaks Kuin Numidian jalopeuran jänne. Hän yhä viittaa.
Heikointa olivat mielestäni kohtaukset Ofelian kanssa; Hamlet on nero rakkaudessaankin ja juuri tässä hänen sydämensä ja päänsä etäisyys muodostuu kenties laajimmaksi, kipeimmäksi.
HAMLET. Oi, Herra taivaan! HAAMU. Murhansa julma, luonnoton sa kosta. HAMLET. Murhansa? HAAMU. Murhansa, jok' on itsestään jo julmaa, Mut tämä luonnottomin, kauhein, julmin. HAMLET. Se kerro siis, jott' yhtä kerkein siivin, Kuin hartaus ja rakkauden aatos, Ma kostoon syöstä saan. HAAMU. Sa suostut, huomaan.
Se saattaa olla se ja se armollinen herra, joka ylistää sen ja sen armollisen herran hevosta kerjätäkseen sitä itselleen, eikö niin? HORATIO. Niin, prinssi hyvä. HAMLET. Niin, aivan niin. Ja nyt se on rouva Matosen hallussa, posket kuopallaan, ja saa leuoilleen unilukkarin lapiosta. Tässä on sievä muutos tapahtunut, kunhan vaan meillä olisi kykyä sitä älytä.
Päivän Sana
Muut Etsivät