Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 13. lokakuuta 2025
Kun puolipäivä jo kulunut oli, otti Elia kaksitoista kiveä, rakensi niistä alttarin ja teki kuopan ympäri. Sitten hakkasi hän kalpein kappaleiksi, pani sen puitten päälle ja antoi kaataa vettä, kunnes kuoppakin täyttyi. Sitten rukoili hän: "Herra, Abrahamin, Isakin ja Israelin Jumala! Ilmoita tänäpänä, että sinä olet Israelin Jumala ja minä sinun palveliasi."
Hänen nukuttuaan nousi äiti, viritti tulta päreesen nähdäkseen hänen oikein. Hän tähysteli häntä kauvan; viimein kuiskasi hän itsekseen: "Onpa hän sittekin oma Antti Pietarini." Seuraavana aamuna meni poika tuvasta ja kohta kuulivat he vanhan kirveen olevan täydessä työssä. Antti Pietari oli taas kotona, hän hakkasi puita äidilleen ja mummolleen, niin kuin oli ennen tottunut.
Lautan neljässä kulmassa oli Göthiläisiä pylväitä, jotka ohutta olkikattoa kannattivat. "Tänään on vallan mahdotonta", yksi pesijöistä sanoi, "vesi on jäässä." "Entä sitten!" Magdalena vastasi, "me särjemme jään." Ja, tarttuen kirveesen, joka siellä sattui olemaan, hän hakkasi jäähän suuren aukon. "Täytyyhän olla väkevä, niinkuin te!" yksi hänen kumppaneistaan arveli.
Wappu astui vajaan ja hakkasi noita kovia puita reippaasti. Niin suuttuneena hän kirvestä heilutti että se joka lyönnillä tunki syvästi puuhun. Klettermaier katseli häntä ihaellen; työ kävi häneltä paremmin kuin mieheltä! Hän iloitsi siitä, hän oli nähnyt Wappua pienestä asti ja rakasti häntä tavallansa. Silloin näki Wappu kaukana Bincentzin inhotun haamun ja pysähtyi äkkiä työssänsä.
Vouti hakkasi Martin kasvot veriin, vetelipä piiskallaan muutaman kerran Vasiliakin siitä, että hänen kasansa oli niin pieni, ja ratsasti kotiin. Iltasilla miehet taas yhtyivät ja alkoivat puhella. Vasili lausui: Voi veikkoset! varpusia te olette, ettekä miehiä; "ollaan yksistä puolin", mutta kun tointa tarvitaan, niin silloin kaikki katon alle piiloon.
Siellä hän askaroi uutterasti koko aamupuolen päivää, että tehdystä työstä nähtäisiin, mitä hän oli toimittanut sinä päivänä, jona emäntää kaivattaisiin. Muutama verenpisara oli murhan tapahtuessa sinne tänne roiskahtanut hakattuihin puihin, jonka tähden hän hakkasi ne uudestaan ja piilotti pantujen malkojen alle.
Lampelan emännän ei enään olisi tarvinnut olla niin ahkeran ja monipuolisesti puuhaavan, sillä talous oli jo paisunut siihen määrään, että hän olisi jo voinut vähemmällä touhulla toimeen tulla. Mutta hän ei vaan voinut luopua entisestä tavastaan. Yhä hän eli ja toimi entiseen suuntaansa, ajoi hevosta, hakkasi melkein kaikki kesäpuut, linnusti ja kalasteli.
Tupani saitte hävitetyksi, mutta nientäni ette saane, sanoi hän. Ja ihmeekseen näkivät kartanon rengit äijän alkavan kantaa kapineitaan suuren kuusen alle, joka oli tuvan takana. Hän teki siihen tulen ja hakkasi havuja vuoteekseen. Siihenkö aiot jäädä? Olen minä ollut tässä yötä ennenkin ... tämä on sen vanhan karhun pesä, jonka kaadoin kartanon karjaa hävittämästä.
Ensimäinen, jonka hän näki, oli nuori mies, joka hakkasi puita. "Onko herra Heikkilä kotona?" huusi matkustaja jotenkin tuimasti, niin kuin tapana on, kun puhutellaan alempaa kansaa. "Hm, se on hän itse," kuiski kyytimies. "Hm, vai niin." "On kyllä," arveli kirvesmies naurahtaen, "toden totta, Heikkilä on kotona. Terve tuloa," lausui hän lähestyttyään vierastansa, "terve tuloa!
Piiloss' on paha pietty, Kannon alla kasvatettu." Löi sitte häristämättä, Pieksi pihlajakepillä, Hakkasi kotahalolla. Sain kerran kesässä maata. Kun oisi yö kesänpituinen, Päivä petkelen pituinen, Saisin maata marjan kanssa, Kera lempeni levätä! Vaan ei tuota kaikki toivo, Ei anoppi ensitikänä; Tuota toivoi suuri appi, Tuota ankara anoppi, Kun oisi päivä päätä vailla, Yöt' ei kertana kesässä.
Päivän Sana
Muut Etsivät