Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 22. heinäkuuta 2025
Herra Beden huulet vapisivat, ikäänkuin hän olisi tuntenut haikeaa surua, jota koetteli hillitä. "Kerron teille", sanoi hän, äkkiä minuun katsoen, "kenties sitten säälitte minua." "Margery antoi minulle hienomman kasvatuksen kuin säätyni olisi vaatinut ja pääni oli täynnä kunnianhimoa ja ylpeyttä.
Miksi mustalla murheen hunnulla luonto tässä verhoaa? Miksi kellot kumajaa, kaipaavasti kaikuaa? Miksi soipi Suomen kannel suruisasti näin? Siksi seisoo surun saatto kalman kartanolla nyt, Kun on meiltä miehistämme surman saaliina sortunut, rakas, hellä Eliaamme mennyt. Siksi soipi Suomen kannel surun virttä haikeaa, Siksi hylkää sydämemme murheen tunteili' ainiaan.
Minä olen niin usein, keskellä suurinta onnellisuutta, tuntenut haikeaa kipua, ja keskellä katkerinta surua tuntenut miten tuska on muuttunut syväksi onnen tunteeksi, miks'en silloin voisi näennäisessä kovuudessa havaita rakkautta?" Erland kääntyi kärsimättömästi pois ja lähti huoneesta, kohauttaen olkapäitään.
CASSIUS. Kuinka minä, Kun noin sua vastustin, voin surman välttää? Oi, tappiota suurta, haikeaa! Mihinkä tautiin? BRUTUS. Suruun, pois kun läksin, Ja harmiin, ett' Antonius ja Octavius On vallan saaneet kuolonsanan kanssa Se tieto tuli: se vei järjen hältä, Ja yksin jäätyään hän tulen nieli. CASSIUS. Ja kuoli? BRUTUS. Niin. CASSIUS. Ikuiset jumalat! BRUTUS. Hänestä vait nyt! Viinimalja tänne!
Ulos tultuaan jo lähimmällä halkorantteella joutuikin Antti Juken työmiesten pariin, jotka joutuivat heti ilmoittamaan haikeaa mieltään sen kamalan vahingon yli, mikä kohtasi sillä aikana taloa.
Kaikille suunnille tuntui ilmoitellun, että Alan Breck oli ampuja, ja hänestä ja minusta oli levitetty julistus, jossa luvattiin meistä sadan punnan palkinto. Nämä olivat meille mitä ikävimpiä uutisia, ja lyhyt kirjelmä, jonka rouva Stewart oli John Breckin mukana lähettänyt, oli läpeensä haikeaa valitusvirttä.
"Miksikä minulle et koskaan kirjoittanut?" kysyin, sillä nyt oli iloni jo tyyntynyt voidakseni muistaa haikeaa murhetta, joka näinä vuosina oli vaivannut minua. "Miksi minulle et koskaan kirjoittanut?" kertoi hän. "Viimmeisessä kirjeessäsi, jonka sain, kirjoitit tulevasi tänne asumaan eno Simisterin luo, enkä sen enempää ole sinusta kuullut. Sentähden tulin täältä sinua kyselemään.
Jos tyttö teidän tähden tuskaa tuntee Niin haikeaa, kuin te Olivian tähden Se tyttö löytyy kai; hänt' ette lemmi; Sen sanotte; se hänen sietää täytyy. HERTTUA. Ei minkään naisen sydän saata kestää Niin tuimaa lemmen tyrskyä, kuin mikä Mun povessani käy; ei naisen sydän Voi sitä mahduttaa, se sit' ei kestä.
Suomussalmi kotiseutu, Tervan, pettuleivän maa, Taasko jylhät korpimaasi Polo poika nähdä saa! Taasko järves musta aalto Kolkoin äänin rantaas lyö, Taasko kaihon pohjattoman Nostaa kuulas kesäyö! Täällä vainen tervapurret Puhkoo vettä vellovaa, Täällä lumirinta-kuikka Laulaa virttä haikeaa. Eipä keinu kullan purtta, Eipä liiku lintuain, Yksin yössä polo poika Lainehia laskee vain!
Mutta joka kuluva tunti tuli hän yhä rauhattomammaksi. Anna huomasi hänen olevan suuressa hädässä, jonka tähden hiipikin hänen tykönsä itkien ja pyytäen hänen kertomaan: mitä tuo nyt on. "Minulle on tämä kovin haikeaa", sanoi Anna, "sillä olen niin levoton kun en edes saa mitään tietääkkään". Silloin sanoi Bård hänelle asian laidan. Anna koki lohduttaa häntä niin hyvin kuin taisi. "
Päivän Sana
Muut Etsivät