Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 25. kesäkuuta 2025
Haihtuu äkkiä niinkuin juhannuksen aikaisen tuomen tuoksu. Talven täyteläinen lumilinna alkaa luhistua. Leuto tuuli tiputtelee sen huippujen helat, ja auringon säde puhkoo säälimättä rakoja seiniin ja sileään siltaan. Mutta nyt ei ole vielä se aika. Ei ole talvi enää, mutta ei kevätkään. Nyt on kevään kevät, on juhannuksen juhannus. Ota vaari siitä.
Shemeikka puhkesi sieltä aitansa takaa lyhyeen pilkalliseen nauruun, ja Marja antoi hänen nauraa. Marja on päästellyt kalat ja virittänyt verkot kuivamaan, on lähettänyt piian koskirantaan, toiselle puolelle talon, noutamaan liossa olevia kala-astioita, ja itse istuu hän nuottakodan kupeella kivellä ja siivoo kaloja. Suomustaa, puhkoo, huhtaisee ja heittää vasuun.
ARTHUR. Oi, säästä, Hubert! Säästä! Silmät puhkoo Jo noiden verimiesten tulikatse. HUBERT. Tuo tänne rauta! Kiinni hänet tuohon! ARTHUR. Oi, miksi tarpeen moinen raju raakuus? En tenää vastaan; seison niinkuin kivi. Jumalan tähden, Hubert, älä köytä! Oi, kuule, Hubert! Laita pois nuo miehet, Ja hiljaa minä istun niinkuin lammas, En liiku, käänny, henkeäni vedä. En rautaa katso vihassa.
Pidätä verikättäs, pyövel' lurjus! Miks huoraa vitsot? Suomi omaa selkääs; Himoitset häntä käyttää siihen, josta Nyt häntä ruoskit. Konna hirttää varkaan. Risoista pikkuviat hohtaa; puuhkat Ja kaaput kaikki peittää. Kultaa synti, Lain vankka peitsi siihen pirstaks särkyy; Pue ryysyyn se, sen puhkoo kerin korsi. Ei syntiä tee kenkään, ei, ei kenkään: Lupani heill' on; usko pois se, veikko!
Joudu nyt kiireellä pyytämään anteeksi Lapin emännältä ja Mikolta. Sietää se saada piiskojakin! pauhasi Lapin emäntä. Mokoma villimys, joka pian silmät puhkoo kaikilta! Piiskoja tietysti, mutta ensin anteeksi pyytää, selitti Liisan äiti. Liisa seisoi pystyssä ja uhkaavana, katsoen silmää räpäyttämättä Mikkoa.
Silloin sinkuu iskut julmat, Lyönnit rajunmoiset: Puhkoo pedon otsakulmat, Verihinsä sulloo, sortaa, Maahan murtaa Urhokkaan Korven kuulun valtiaan. Miks ei kuulu riemun raiku, Miks ei kaiku Kajahtele vuoresta? Voittoparv' on synkkä aivan, Lailla taivaan, Jok' on pilvivaipassa. Siit' on päivä pilvessänsä, Poikaparvi murheissaan: Urhon alku, ystävänsä, Tainnoksiss' on haavoistaan.
Itsekin hengeti koht' olet maassa, jos astua tohdit ankaran peitseni tielle, mi liljanvalkean varren puhkoo sulta, ja sen lihat, rasvat koiria Troian 831 ruokkia saa sekä lintuja, kun virut laivojen luona." Virkki ja ryntäsi päin etumaisena, valtavin huudoin seurasi päälliköt muut, väki myös kera kiljuvin innoin.
Päivän Sana
Muut Etsivät