Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 24. kesäkuuta 2025
Samassa tuli kapteeni Dawyson kannelle laivan peräaukosta. Minä hämmästyin nähdessäni hänet hikisenä ja vaatteensa sahanpurun pölyttäminä. Hänellä näytti olevan työkaluja nuttunsa alla. Mutta nähdessään minut, säpsähti hän ja meni joutuin suojukseensa. Minä kävelin peräkannella edestakaisin miettien, mitä tämä kapteenin käytös mahtoi merkitä. Samassa kuulin hiljaa nimeäni mainittavan.
Hän on tullut niin omituiseksi, kuten tiedätte, ja ensin en minä edes kuulustellut hänen juttujaan, kun hän kertoili eräästä nuoresta miehestä, jonka huono seura oli turmellut ja jonka täytyisi pelastaa. Mutta mitenkä minä hämmästyin, kun hän puheli suoraa kieltä ja mainitsi minulle, mitä hän sattumalta oli keksinyt... Niin, kohtalo valvoo aina ja auttaa lopulta!"
Olinkin näitä ruokia jo siksi paljon syönyt, että halusinkin jotakin palanpainetta; tartuin siis ahnaasti tuopin korviin kiinni. Suuresti hämmästyin, juolahtaessani tuota juomista. Juotava oli, mitä parasta olutta voidaan hyvinäkin vuosina parhaista maltaista kotipanimossa saada.
"Kun sangen vaarallisen matkan jälkeen longobardien ja gepidien maan läpi saavuin taas onnellisesti Novaen luona kuohuvan Isterin yli Justinianuksen valtakuntaan ja menin Nikopolikseen erään kestiystäväni luo saamaan sopimuksen mukaan uusia toimiohjeita prefektiltä, sain vain lakonisen käskyn saapua hänen luokseen Senogalliaan. "Minä hämmästyin.
Yöpynyt Foiniks vanha on sinne, kun pyysi Akhilleus, laivoin aamull' että hän lähteä vois kotimaalle, itse jos mielii, sill' ei hän toki pakkoa panne." Lausui noin; mut vait oli muut, ihan ääneti istui hämmästyin, sanat sankarin nuo näet täynn' oli uhkaa.
Minä luulin jo, että ulkohuoneiden tarkastus olisi loppunut, mutta sitä minun ei olisi pitänyt luulla, sillä »yläsilta» oli vielä käymättä, vaan ei suinkaan tarkoitus sitä semmoiseksi jättää. Mukavia kiertoportaita myöten sinne tallista kohottiin ja toden totta minä hämmästyin, kun aukeni eteeni siellä huone semmoinen, että päätä huimenti.
"Kenenkään ihmisen kohtaaminen ei koskaan ole tehnyt minua näin iloiseksi", sanoin minä puristaen lämpimästi hänen kättänsä. "Eikä niin hämmästyneeksikään?" "Ei, se kernaasti myönnetään." "Minä vakuutan, että minäkin hämmästyin. Minä en aavistanutkaan sinun keksineen minun tilapäistä asuntoani, vielä vähemmin sinun olevan siellä sisässä, ennenkuin olin kahdenkymmenen askeleen päässä ovelta."
Keksi jo liitelevän liki pilviä tuoll' aran kyyhkyn, nuolen laskettain kuvun keskeen kainalon alle; tunkeutui läpi nuoli ja töksähtäin tuli maahan, aivan Merioneen jalan ääreen; vaan polo kyyhky laskihe mastoa päin sinitumman, laitavan laivan, mutta jo painui pää, jäi riippuun raukeat siivet, koht' elo karkkosi siitä, ja vaipui kyyhky jo kauas ampujamiehestään, ja sen hämmästyin näki kansa.
Kun tuli Duuva kersantti siis kerran uudestaan Ja laski vanhaa virttänsä: "Sven, miksi aiotkaan?" Niin vastausta hämmästyin tuo äijä säikähti. Kun Sven, hän nokkans aukasi: "niin, sotamieheksi." Ivaten vanha kersantti tok' viimein naurahti: "Vai, pöllö, pyssyn saisit sä, sä sotamieheksi!" "Niin," poika mietti, "nurinpäin käy täällä kaikki vaan, Lie ehkä helpoin kaatua maan eestä, kuninkaan."
Ida saarnasi aina, että meillä täytyy löytyä rohkeutta olla väliin mielistelemättäkin, jos tahdomme saada jotakin toimeen tässä maailmassa; senpätähden minäkin istuin korkeille hevosilleni ja peloitin Maria-tädin myöntyväisyyteen." "Silloin lienet todella ollut peloittava", muistutin minä nauraen. "Olisitpahan nähnyt minua vaan! Oikein minä hämmästyin itsekin.
Päivän Sana
Muut Etsivät