Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 24. kesäkuuta 2025
Hän kysyi tahtoisinko ajaa jonkun matkaa ja tarjosi tilaa kärryissään. Minä hämmästyin ensimmältä, sillä hän puhutteli minua ruotsiksi mutta otin sitten kiitollisuudella vastaan hänen tarjouksensa, silla johan olin saanut marssiakin tarpeekseni. Tämä hyväntahtoinen talonpoika oli umpiruotsalaisesta Pohjanlahden rannikkopitäjästä ja matkalla Tampereelle.
Vaan tähyellyt suott' ei maan järisyttäjä suuri; hänkin hämmästyin näet katseli taistoa tuimaa, huipull' istuissaan Samothraken metsävän saaren; sinnepä aalloist' astuen hän näki kukkulat Idan, myös Priamon näki kaupungin ja akhaijien laivat; säälien katseli, kuinka akhaijeja iliolaiset 15 sorti, ja johtoon Zeun kovin kiukustui sydämessään.
Vastaan-sanomiset siinä eivät auttaneet, vaikka hänen uudet seuralaisensa näyttivät murheella ottavan vastaan tämän odottamattoman päätöksen. Minä itse puolestani hämmästyin ja ihmettelin tätä asiain uutta käännettä, mutta päätin myös samalla, ett'en millään ehdolla erkanisi kuninkaasta.
»Nimeäni en häpeä», vastasin. »David Balfouriksi minua nimitetään.» Olen varma, että vastaukseni sai hänet säpsähtämään, sillä minä kuulin pyssyn kolahtavan ikkunalautaa vasten; ja vasta pitkän aikaa vaiettuaan hän kysyi omituisella äänenpainolla: »Onko isäsi kuollut?» Hämmästyin tästä niin suuresti, etten saanut sanaakaan suustani, vaan jäin seisomaan kuin puusta pudonnut.
Jo aikaisin aamulla saapui vanginvartija vaahtoisella hevosella Pöyhkeälään tuoden sanoman Junnon karkuun menemisestä. Hän sanoi käyneensä viiden aikaan vankia katsomassa, mutta, »kovinpa hämmästyin», lausui hän, »kun ainoastaan poikki viilatut kahleet olivat jäljellä ja vanki tipotiessään. Arvelimme parhaaksi häntä ajaa takaa Poriin päin, ehkä hän ei vielä ole kauas joutunut.»
Toden totta eno, sitä en saattanut aavistaakaan, että rauhallisella maanviljelijällä voisi olla niin hurja ja sotaisa mielenlaatu, kuin hämmästyksellä vast'ikään kuulin. Minä tahdoin hämmästyttää, mutta hämmästyin todellakin itse.
Minä hieroin silmiäni, sillä hämmästyin suuresti, kun näin edessäni täydellisen kaunottaren, aivan omituista laatua, joka näytti pysyvän muuttumattomana kauemmin kuin Uuden Englannin naisien kauneus yleensä.
Ainoastaan muutamissa kasataloissa, joilla oli säästössä vanhaa viljaa, sai hän tavasta tuon ankaran velkojansa suun tukituksi. Eräänä iltana tuli Mikko meille. Hän oli niin kalpea ja laiha, että oikein hämmästyin hänet nähtyäni. Vanha tuttava kun hän oli, menin heti häntä tervehtimään. "Hyvä Jumala, aivanhan te olette jo kaikki!" sanoin tervehtiessäni.
Ei, paljoa tärkeämmästä, poikaseni! Ajatelkaapa, että se esimerkiksi koskisikin tuota vankikarkuria nummella." Minä hämmästyin. "Ettehän tarkottane tietävänne, missä hän on?" sanoin. "En minä juuri tiedä, missä hän on, mutta voisin kyllä olla poliisille apuna hänen vangitsemisessaan.
Vaan joka puolta jo luokse akhaijit riensivät hämmästyin uron vartta ja muotoa sorjaa; pistivät peitsillään joka ainoa, luo joka astui, virkkoi vilkaisten moni vieruskumppanihinsa: "Kas, näin leppeä vain eip' ollut koskea Hektor, laivoihimme kun tulta hän tuiskasi leimuavaista." Noin moni virkkoi vainajahan viel' iskien vamman.
Päivän Sana
Muut Etsivät