United States or Bahrain ? Vote for the TOP Country of the Week !
Jos minä olin kummastunut siitä että olin sellaisen huomion esineenä, vaikka olin tuntematon ja vieras paikkakunnalla, niin hämmästyin vielä enemmän ettei venäläisiä pappeja, joiden seurassa olin, haastettu joukkoon. Vieläpä se hiukan harmittikin minua, kun pidin epähienosti tehtynä kirjanpitäjän puolelta ettei osoittanut samaa kunnioitusta omille papeille kuin vieraan uskonnon.
En voi sanoa kuinka hämmästyin kerran nähdessäni Holtin jalat pistettyinä ahtaihin housuihin niiden väljäin asemesta, joissa hän muuten kävi, ja kuin hänen yllänsä näin pienosen, hienosen konttorinutun sen väljän nutun asemesta, johon hän muutoin oli niin mielistynyt, ja kaulan ympärillä oli uusikuosinen pystykaulus tullut hänen tavallisen leveän ja alas päin käännetyn kauluksensa sijaan.
Me olimme puhuneet rakkaan äitini sairaudesta ja Lontoon-matkastamme. Orpana Ewelyn sanoi silloin: "Muistatko, orpana Kitty, kuinka minä hämmästyin sitä ajatustasi, että sopisi rukoilla rakkaus-kirjeen johdosta? Sittemmin olen oppinut, että Jumalalta saa rukoilla kaikkia.
Toki katsahtelen vielä taakseni sitä kätkettyä laaksoa, jonka pian näöstäni katooman pitää; sitä katsahtelen hetken vielä. Nämätkö emoni kasvot, jotka, täällä metsän synkeydessä, eteeni ilmestyit? Jo tuntui mulle tämä kuin aamuvalo keskellä syysyön pimeyttä, josta hämmästyin. Terve, emoni, ja terve, isäni myös!
Kohti he astuivat, etumaisena oiva Odysseus, saapuen sankarin luo; ylös soittoineenpa Akhilleus karkasi hämmästyin, heti istuimensa jo heitti; myöskin Patroklos heti nousi, kun saapujat keksi. Tarjosi kättä ja noin nimes askelnopsa Akhilleus: "Terve, te rakkaat! Teit' ikävöinkin, mielehisemmät mulle akhaijeja muita, jos tunnenkin vihan tuiman!"
Vaan liki astuos, ett' edes tuokion saa halaella ystävä ystävätään sekä yhdess' itkeä huoltaan!" Kutsui noin, kädet kurkottain ikävöitsevin innoin; vaan syli tyhjää sulki, ja maahan sauhuna sielu upposi uikuttain, ja Akhilleus karkasi pystyyn, hämmästyin kädet yhteen löi, sanan haikean haastoi: "Ihmepä ihmehien! Siis Hadeen maillakin, näämmä, säilyy sielu ja hahmo, mut on elo ilminen poissa.
"Murhe minulla on raskainta laatua ja sen kanssa on terveyskin mennyt", sanoi hän. Oikein hämmästyin tuon äänen kuultuani, sillä se kuului niin kumealta ja onealta, ikäänkuin se olisi haudasta noussut. Siinä ei ollut rahtuakaan sitä iloista ja heleää sointua, mikä hänen puheessaan ennen oli ollut. "Mitä?
Minä oikein hämmästyin, kun menin sinua herättämään eikä sinua näkynytkään koko huoneessa. Paremmin virkistävää kyllä onkin nuorelle mennä ulkoilmaan kuin venyä vuoteella.» Lapset menivät välipalaansa syömään ja juttelivat iloisesti keskenään. Näin kului Pekon ensimmäinen päivä hänen uudessa kodissaan, ja niin ne kuluivat toinen toisensa perästä, kunnes hän syksyllä meni Hämeenlinnaan kouluun.
Päivän kuljettuamme omalla hevosella, jouduimme jo matkamme päähän. Mutta minäpä hämmästyin nähdessäni tuon »Armonlaakson», tuon kuuluisan Naantalin kaupungin, sillä silmissäni se näytti enemmän jonkun suurehkon kirkonkylän kuin kaupungin näköiseltä. Me ajoimme leskirouva P:n taloon. Tämä rouva oli enoni tuttu, ja eno oli jo ennen pyytänyt saada jättää minut hänen turviinsa.
Ja kun huomasin, että muitten ihmisten mielestä meidän tilamme elämässä näytti surkealta ja halvalta, hämmästyin sanomattomasti ja surin!