Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 24. heinäkuuta 2025
Onnellisesti olivat he selviytyneet niistä kapakan säretyistä akkunoista ja huonekaluista, vaikka rahat olivatkin jo juotu joka penni... Ropotti antoi osaltaan niistä kenkärahat ja hamekankaan, jotka oli tällä matkallaan kaupungista ostanut eukkoaan varten. Iivanalta taas oli, onneksi, säästynyt morsiamelle varattu kihlasormus ja se Ropotin kampsujen lisänä riitti.
Mutta puhe kaikui hänen korvissaan siltä, kuin meren keinunta saaren ympärillä olisi saanut ihmisäänen. Adelsvärd kävi hajamieliseksi ja hypisteli luonnoskirjaansa. Vanha puutarhuri sysäsi ystävällisesti eukkoaan kylkeen: Sinä juttelet liian paljon, muoriseni. Tulee jo myöhä, ja vieras herra tahtoo tehdä työtä!... Sitten he menivät. Viinin he jättivät pöydälle. Adelsvärd ei koskenut siihen.
Ukko kuin hölmistyi: Morsianta!... Toisen akkaa... Ja toistensa niskaan miehet lopultakin tarrasivat kuin kaksi vihaista kissaa. Ukko Durnjakin, se kuiva ja laiha, tietysti, olisi pahasti saanut, mutta miehet, Osiippakin, toki vetivät eroon. Osiippa rauhoitteli, selitti, koki tolkuttaa: Herkeä... Vot!... Nääs eukkoaan hän... Matvei, vot!... Kuritti, vot!
Hän ajatteli eroa ja oli kuolla ilosta ja surusta ja kuitenkin oli hän vaan köyhä ompelijatar. Swart lohduttaa eukkoaan mustalla esiliinalla. Kuinka Dorotean sydän on murtumaisillaan. Kuinka ukko Witt unhoitti rahansa kotiin ja Kalle juoksi niitä noutamaan. Lukkari piti kauniita puheita, mutta kadotti kuitenkin lopuksi tasapainon. Kuinka lukkari tarttuu onkeen ja ne muut menevät matkoihinsa.
Ja samaan tapaan hän jatkoi: Mikä tuossa rakkaus vielä!... Vanha ukko jo, ja kuiva kuin kopukka!... Vot siinä sinulle rakkaus! Omituista! Iivana tuosta jo hoksasi, että ukko rakkaudesta puhuessaan kosiksii Annushkaa, hänen morsiantaan omaa eukkoaan . Olipa hyvä, että Annushka noin tiukasti ukolle rukkaset antaa.
Ja alkoikin tuo asia kirkastua, kun siinä tovi toisiaan haukuksittiin. Kuin eukkoaan?... Kuin hän, Annushka tarkoitan ... hänen eukko? hölmisteli lopulta ja miesten tolkuttamisesta hiemasen kirkastunut Iivana: Eh? Ja Osiippa: Kuin ei eukkoaan?... Kuin?... Alkoi selvitä selkeäksi ihan.
Ropotti ... Jussi Ropotti, ilmoitti Ropotti ja taas Annushka: A tää Kolppanan tshuhna, joka eukkoaan ihan venäjäksi lyö... Hän, tarkoitan, on ihan varmasti Pipotti, vaan ei Ropotti... No, herkeä, Annushka!... Herkeä! siihen osui ukko ääntämään, hörppi teetä ja jatkoi: Jos tuo on Pipotti niin... Ei tuo sinua koske! Ja siitä se alkoi.
Hyvästi nyt Masha! Vasilisa Jegorovna, viepäs hänet pikemmin täältä pois". Masha heittäytyi hänen kaulaansa ja purskahti itkemään. "Anna suuta minunkin", sanoi itkien kapteenin rouva. "Hyvästi nyt, hyvä Ivan Kusmitsh! Anna anteeksi, jos olen mieltäsi joskus pahoittanut". "Hyvästi, hyvästi, mammaseni!" puhui kapteeni, likistäen eukkoaan syliinsä. "Kas niin!
Kelmeänä ja poski päänalusia vasten nyykötti Kukkelman, myhkyrä surkeasti koholla. Toiset olivat jo juoneet kahvinsa. Mimmi huudahti: Phyi, phyi, tuollaiseksi en minä häntä luullut. Eihän tuo jaksa eukkoaan elättää eikä huvilaa hankkia. Nelma iski Mimmille silmää: Sakris saattaisi kuulla. Sitten Sakris herätettiin. Hän kääntelehti hitaasti, ja alkoi vaivalloisesti verhota kuihtuneita raajojaan.
Se nyt valehteli tosissaan: siunaili poissa olevaa eukkoaan, kun se ei muka ollut hänelle Iivanan asiasta sanaakaan puhunut. Eh sinä, eukko kanalja!... Eh tuo hylky ... eukko tää minun ... kun ei sanaa halkaise! oli hän olevinansa.
Päivän Sana
Muut Etsivät