Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 16. kesäkuuta 2025
Ens' elon antajat, pyhimmät tuntehemme Ne hyytää huoli maan, alhaiset askaremme. Kun sielu ennen toivon lentimin Jo liehui tähtitarhan tuolla puolla, Nyt soppihin se suostuu ahtaisin, Kun onni kiiltää, hukkuu ajan vuolla.
Ilt' oli tyyni, ja taivahat loisti; ma haudoilla kuljin, Huolteni kyllyyden tahdoin huoata pois, Huoata ilmahan hengen niin paksun, ett' helvetti täyttyis, Hengen, mi saatanankin rauhan rikkoa vois. Taivahat säikkyi jo. Näin silloin kukkasen maassa, Hurmehest' isien näin kukkasen puhkeavan, Verta sen lehdistä hohti, verta sen suonissa kiehui, Verta sen huulilta join, ens oli muiskuni tuo!
Tuos' ovat nyt molemmat käteni teille, katsokaa niihin, kuin paljon haluatte. Ens. mustalatar. Sinulla on hyvä ja rehellinen näkö. Toinen mustalatar. Aivan niin, hyvä onnellinen näkö. Semmoisen miehen näkö, josta jokin tulee maailmassa. Ens. mustalatar. Sinä joudut naimiseen, ennenkuin monta aikaa kuluu. Toinen mustalatar. Sinä nait hyvin kauniin vaimon, hyvin kauniin vaimon. Ens. mustalatar.
Päämiehelle hän lisäsi: "te silta purkakaa, jos voitte, muuten viimeiseen verehen taistelkaa! Hukassa kaikk' on, taaksemme jos Ryssät ennättää; apua saatte, kenraali jo tulla lennättää." Hän kiiti pois. Mut ehdittiin töin tuskin sillallen, kun Ryssä-parvi täyttävi jo rannan vastaisen. Se laajenee, se taajenee, se tähtää, laukaisee; jo Suomalaista kahdeksan ens' paukaus pyyhkäisee.
ens kyyneleet näät kiinni jäätyy ripsiin ja lailla kristallisten silmikkojen ne täyttää laakson alla silmälautain. Ja tapahtui, vaikk' kylmyys kaiken oli mun kasvoiltani vienyt tuntokyvyn ja niinkuin känsäks ihon kovettanut, ma että tuntevani luulin tuulta. Siks virkoin: »Mestari, mit' on tää liike? Tääll' eikö ole höyryt kaikki laanneet?»
Pian sota päättyi; ajan pakko heistä Tek' ystäviä; Caesaria vastaan He yhtyivät; mut tämä, jolle onni On suopeempi, ens' ottelulla heidät Italiast' ajoi. ANTONIUS. Hyvä! Pahempaako? AIRUT. Sanoman huonous kertojaankin tarttuu. ANTONIUS. Niin, narreissa ja pelkureissa. Jatka! Minust' on mennyt mennyttä.
HANNA. Ens' kerran rakastajan kaulassa, Se tiedä. Oi, onko lemmen syleilys näin lämmin, Näin hienoo, sulohista hekumaa! Mi polento nyt metsän kohinassa? Ei metsässä, vaan korvissain se on, Kun sydämmeni loiskinan mä kuulen. Sä olet sulhasein! PAULI. Sä morsiamein! Sun päätökses ol' uljas. HANNA. Mutta usko, Mit' ilmoitan.
jos tiedät, missä on Terentius vanha, Cecilius, Plautus, Varro; virka, onko he tuomitut ja mihin kuolonkuiluun?» Oppaani näin: »He ynnä Persius, ma, ja monta muuta tuon oomme kera kreikkalaisen, jota imetti enemmän kuin muita Musat; ens ympyrässä tyrmän tumman oomme. Siell' usein haastelemme kukkulasta, joll' aina asuu ruokkijamme armaat.
Siinä mittailivat voimiansa pansarilaiva Merrimac ja John Ericsson'in maailman-mainio Monitori, ens' kertaa kuin nämä aselajit astuvat esiin.
Näät toinen seikka: esine tään uhrin voi moinen olla, ettei synti mikään tapahdu, jos se muuksi muutetahan. Mut älköön kukaan ominvalloin taakkaa harteinsa vaihtako, jos kääntynehet ei avain valkoinen, ei keltainenkaan. Ja houkaks usko joka muutos, missä suhtaudu korvaus ei korvattavaan ens uhrin lupaukseen kuin kuusi neljään!
Päivän Sana
Muut Etsivät