Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 4. kesäkuuta 2025
"Täytymyksellä johtuu tämä edellisistä, Sokrates." "Emmekö heti synnyttyämme ole nähneet ja kuulleet ja eikö meillä jo silloin ole muitakin aistimuksia ollut?" "Olemme." "Mutta tieto tuosta itsessään yhdennäköisestä on, sanoimme, meidän tätä ennen täytynyt saada?" "Niin." "Ennen syntyämme on meidän siis, kuten näyttää, täytynyt saada se tieto." "Siltä näyttää."
Moninkertainen kaiku kertoi jysäyksen ja ehdottomasti kysäsivät molemmat naiset: »Mikä se oli?» Vaan ennenkuin he ehtivät vastata kysymykseensä, juoksivat lapset pyydellen: »Emmekö saa ottaa teidän joustanne ja nuolianne? Me ampuisimme niillä.» »Nuoliani minä en anna, vaan jousen saatte. Paavo katsokoon, ett'ei se turmellu; hän hankkikoon teille myöskin nuolia.
Mutta tuskin oli hän ehtinyt mennä tiehensä, kun ukko Swartin päähän jo lensi se ajatus, että ehkä hän olikin tehnyt liika pikaisen päätöksen, hän aukaisi sentähden ikkunan ja huusi ulos Wittille. "Kuules, mitäs arvelet siihen, emmekö ensin keskustele asiasta vaimojemme kanssa?" "Vaikka maan", vastasi Witt, "eihän se haittaa; eivät he meitä kuitenkaan jätä rauhaan!"
"Ajattelepas, orpana Kitty," sanoi hän, "että jok'ainoana elämämme hetkenä kuljemme tämmöisessä kauneuden ja valon mailmassa, ilman että siitä tiedämmekään, ja ihmiset sanovat tätä kuitenkin 'jokapäiväiseksi elämäksi' ja 'jokapäiväiseksi mailmaksi. Emmekö voi vähän ymmärtää, minkätähden Jumala katsoo meille hyödylliseksi antaa meidän joskus vaeltaa varjossa ja pimeydessä!"
JUSSI. Jotain erinomaista se oli kaikesta päättäen. TEUVO. Minä arvaan. JUSSI. Noo ? TEUVO. Hän aikoo sinut naittaa. JUSSI. Ole vaiti! TEUVO. Saatpas nähdä. Hän tahtoo saada sinut kristillisen avioliiton turvalliseen satamaan. JUSSI. Turha vaiva! Minua se satama ei ollenkaan houkuttele. Mutta milläs lailla me vietämme tätä iltaa, kun jättivät meidät näinikään? TEUVO. Emmekö lähde kävelemään?
Mutta nyt niin, nyt emme uskalla enää olla yhdessä tänä iltana, koska kuuluvat pitävän meitä silmällä täällä. SYLVI. Emmekö uskalla? ALMA. Ette mitenkään. Te olette jo herättäneet liian suurta huomiota. SYLVI. Eihän se meitä haittaa vähääkään. Viktor, tule pois istumaan. Minä olen niin levoton. Almakin ihan peloittaa minua, hän näyttää niin vakavalta. ALMA. Peloittaa? SYLVI. Kyllä, mutta
Mene nyt nimismiehen luokse, Kari, ja ota ne ulos, vaan älä puhu siitä kellekkään, ja sitte menet veljeni luokse niitä viemään. Mutta sinähän olet lähin siihen, sinä joka olet hänen veljensä. Voipihan niin olla, mutta onpa kuin vähän ujostelisin. Emmekö voisi kirjoittaa: hyvin kunnioitetulle torppari Olli Jansonille meidän kotitalon lunastimeksi. Niin saisi hän kuitenkin sen tietää.
"Emmekö me jää ennemmin kotiin tänä iltana?" kysyi Mari, lähettäen häneen yhden kauniimpia silmäyksiä. "Kyllä, rakastettuni! Mielelläni tahtoisin olla sinun kanssasi koko illan, sillä meillä olisi niin paljon puhumista, mutta minulla ovat omat syyni, joiden tähden minä tahdon sinut ruukille kanssani tänä iltana".
Onko siis vain filosofista teoriaa kaikki tämä, mikä oli uskottu tuossa tuokiossa toteutuvaksi? Onko se vain aatteellista kangastusta kaukaisista maista, etäisten merien takaa? Eikö siitä tule milloinkaan mitään? Emmekö me saa nähdä sen koskaan toteutuvan?
Minä on koskaan tunnusta sitä itselleni, ja olenkin sentähden aina hyvällä tuulella. No, tulkaahan nyt luokseni. Koetetaan emmekö saa karkoitetuksi tuota teidän mauvaise humeur'iänne. Nehljudof tunsi samaa mitä arvattavasti tuntee hevonen, jota silitellään että se antaisi panna suitset suuhunsa ja viedä valjastettavaksi. Mutta hänen oli nyt jos milloinkaan vastenmielistä ruveta vetämään.
Päivän Sana
Muut Etsivät