United States or Chile ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Emmekö voisi pelastua veneellä?" kysyi majori, katsahtaen epätoivoisena ympärillensä. "Sen on jo aikoja laineet vieneet mukaansa", kuului vastaus; "eikä se myös voisi kestää semmoisessa ärjyssä. Jos ei prikimme olisi niin oivallinen laiva, ei se olisi kestänyt kymmentä minuuttia tämmöisessä tyrskyssä."
Emmekö me gootit enää jaksaisi yksin voittaa heitä uudestaan?" "Sen kyllä uskon", vastasi Harald. "Toinen tehtävämme oli tuoda teidät mukanamme Pohjolaan. "Siihen ette suostu. "Ja kolmanneksi käskettiin meitä hävittämään Kreikanmaan keisarin saaria. "Se on erittäin hauskaa työtä, josta emme ole vielä saaneet tarpeeksemme. Tulkaa mukaan auttamaan meitä ja samalla kostamaan."
Emmekö siis mekin heikkoudessamme ja niin paljon kuin voimme, koettaisi olla Hänen kaltaisiansa ja tehdä niinkuin Hän? Viime kokeeni ottaa raiska veljeni silmästä ei tosin ole ensinkään onnistunut, ellei juuri siinä, että se selkeämmin on osoittanut minulle malan omassani.
Aatelius, samoin kuin nero, on synnynnäinen. Oi, hyvä rouva, me Chillinglyt olemme hyvin vähäpätöinen suku, mutta olemme yli tuhatta vuotta olleet englantilaisia aatelismiehiä. Emmekö voisi suojella hänen salaisuuttansa ennemmin kuin ilmaista jotakin, joka voisi hänelle huolta tuottaa?
Tanskan ja Norjan kansat ovat pienemmät kuin Suomen, mutta kuka olisi niin röyhkeä, että halveksisi näiden kansojen omantakeista viljelys- ja sivistystyötä? Ja jokainen tietää, ettei historia puutu aikaisempiakaan esimerkkejä pienten kansojen merkityksestä sivistyksen palveluksessa. Taikka emmekö kelpaa Venäjän yhteyteen uskollisina, vääristämättöminä suomalaisina?
Tyynyt kastuivat märiksi ja kuuma oli, että vallan tukehutti. Aina viskasi pois peitteen ja lakanan kasvoiltaan. Kuuli silloin nyyhkytyksiä Hilman tilalta. Hän, raukka, siellä oli yhtä murheellinen. Jospa kuitenkin koettaisi vaihtaa pari sanaa. Hilma vieläkö sinä valvot? Vielä. Mitä arvelet? Emmekö ole hirveästi onnettomia? Olemme.
Juho seisoi kalpeana ja jäykkänä pienellä haudalla; hän tervehti lyhyesti ja kylmästi niitä monia läsnäolevia. Eihän tämä heihin koskenut? hän yksistään tunsi surua, ei kukaan heistä lasta tuntenut eikä siitä välittänyt. Väki hajosi, vaunut lähetettiin pois, mutta Juho jäi paikalleen. "Juho kulta, emmekö mene kotiin nyt?" "Mene sinä, minä jään tänne!"
Silloin anarkistikin tuli totiseksi, ja intohimoisella kiihkeydellä sanoi: Jos teille todellakin on tärkeätä että ihmiskunnan kurjuus saa loppunsa, jos se ei ole teille leikkiä, vaan yhtä sydänverenne kanssa, silloin sanon teille mitkä minun keinoni ovat. En minä anna teille mitään leikki-lippuja. Minä vaadin urotyötä! Kerran vaan elämme; emmekö sinä aikana tekisi jotain tuntuvampaa, suurempaa!
Ja veli Martin'in usko on, ettei Jumala mittaa sääliänsä sen mukaan, kuin surumme ovat itsessänsä, vaan sen mukaan, kuin ne vaikuttavat meihin. Emmekö kaikki ole lapsia, pieniä lapsia Hänen edessään?
«Ja herrat edistyspuolueesen, ainakin milloin on kysymys rakentamisesta ja hääräämisestä!» Tarkoitus oli lausua sanat leikillisesti, mutta »häärääminen» sana sekotti niihin jotakin karvasta, joka saattoi laamannin äänen vähän teräväksi hänen vastatessaan pistosanaan herroista: «Niin he kyllä eivät karta vähästä vaivaa, kun sillä saavat paljon voittoa. Mutta emmekö vihdoinkin saa aamiaista tänään?