Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 9. toukokuuta 2025
Ennen kuin he ehtivät alakertaan, kääntyi Planchette varoittavin liikkein heitä vaatimaan äänettömiksi, vaan tytöt, vain ilossaan yltyen, yhä korkeammin lauloivat: »Vapaita hengen lapsia!»
Niinkuin ponnistain väen kaiken sitkeät muulit vuoren polkua louhuisaa käy kiskoen hirttä taikkapa myös emäpuut' ison purren; niiltäpä rintaa riuduttaa kova työ, hiki, uupumus hervata uhkaa: kantajat kantoi noin, mink' ehtivät; vaan palausta Aiaat turvasivat, kuten vetten virtoja torjuu, laajoja äärrellen lakeuksia, metsävä vuori, virtojen vankkainkin johon raukee raskahat vyörteet taipuen uomassaan taas matkaamaan tasamaita, sill' ei murtaa voi vedet vahvatkaan toki vuorta: noinp' yhä torjuivat pois iliolaisia Aiaat; nuo yhä kimppuun pyrki, ja kaks yli kaikkien muitten, Aineias, vesa Ankhiseen, sekä loistava Hektor.
Katselijat laskeusivat polvilleen ja lauloivat: "Kuin kulta aurink' esiin käy." Mutt' André puhkes itkuun; jokin häness' oli nyt tullut vapautetuksi. "Anna anteeks minulle!" virkkoi hän vaimolleen ja isälleen, "anna minulle anteeks, samoin kuin Jesus Kristuskin katkeralla kärsimisellään ja kuolemallaan minulle anteeks antanut on." Kertomat Lamik Rikkutin tuomiosta ehtivät nyt Kautokeinoon.
Myrskyten rynkäsivät ulapalle, ja kuohuja nosti ulvovat tuulispäät; mehumaille jo ehtivät Troian, räiskyen roihuamaan tulen saivat, syöksyen kimppuun. Lietsoivat yli yön he nyt liekkejä viuhuvin puuskin kumpikin puoleltaan; yön kaateli kaiken Akhilleus viiniä, kultaiseen sekomaljaan pantua, maahan, tarttui pirskoittain parikorvaiseen pikariinsa, sielua koidon Patroklon tykö huusi ja kutsui.
Avain oli ulkopuolella lukossa. Kun tämäkin portti kovalla työllä saatiin murretuksi, melkein samaan aikaan ehtivät muutamat gootit, jotka olivat juosseet pääportista kadulle ja kiertäneet talon kulman, kapealle sivukadulle portin ulkopuolelle tutkittiin katu ja sen varrella olevat rakennukset tarkoin. Eräässä kulmassa löydettiin prefektin miekka, jonka Fidus tunsi.
Sotatorvi pauhaa ja soi, sotatorvi pauhaa ja soi! Jäljelle jäävät seisoivat kuunnellen ja katsoivat lähtevien jälkeen; mutta ennenkuin laulun viimeiset säveleet ehtivät kuolla etäisyyteen, huudahti Iikka äkisti: »Voi, voi, sarka!» ja läksi juoksemaan, minkä jaksoi, sotilasten jäljestä. Lybeckerin päämaja.
HUSSO. Mikko palajaa tänne kotipuolelleen tuossa paikassa. ANNA LIISA. Palajaako hän tänne? Ja tähän aikaan! Miksi juuri tähän aikaan? HUSSO. Niin, arvaappas miksi juuri tähän aikaan. ANNA LIISA. Kaiketi vaan sattumalta. Eikös niin? HUSSO. Ehei! Ei ensinkään sattumalta. Sinua hän tulee perimään, ennenkuin muut ehtivät viedä. ANNA LIISA. Minua perimään? Nytkö vasta!
Mutta se oli tietysti vain sattuma, tietysti vain jotakin tilapäistä. Ensi kerralla kävisi kaikki luonnollisesti paljon paremmin, kun he tässä nyt ehtivät tyyntyä, koteutua ja toisiinsa tutustua. Olihan hyvin itse pääasia. Olihan tuossa Liisa, hänen oma aamut kaivattu, illat ikävöity armahaisensa. Jäisi tänne eikä koskaan enää täältä erkaneisi.
Viisitoista, kuusitoista, seitsemäntoista sekuntia ... katso, kuinka elinvoimat nousevat! ... kahdeksantoista, yhdeksäntoista! ... nyt ne ehtivät reunoille saakka ... kaksikymmentä! ... vielä yksi suonentykytys vaikuttamaan seurauksia vastaan ... kaksikymmentä yksi, kaksikymmentä kaksi ... nyt riittää! Käsi pois, muutoin tislain halkeaa! Nuorukainen totteli.
Mutta kun ehtivät kaivannon sekä paalujen turviin, iliolaisten heist' ylen monta jo syöstyä surmaan, vihdoin laivojen luona he seisahtui tenän tehden, huusivat rohkaisten kukin toistaan, taivahisilta palvoivat, kädet kurkottain, palavasti he turvaa. Vaan sotaorheillaan eestaas karahutteli Hektor, katseeltaan kuin Gorgo ja Ares, urhojen surma.
Päivän Sana
Muut Etsivät