United States or Mayotte ? Vote for the TOP Country of the Week !
Vaan veri vainko isyyden määrää? Veri vain? Ma huomaan ! Ken julmuri sun itses, itses saikaan tuot' uskomaan? Se aivan varmaa siis jo onko? Onko täysin todistettu? RECHA. On kai! Kun Daja imettäjältäni sen oli kuullut. SALADIN. Imettäjältäs! RECHA. Hän kuolinvuoteell' oli tuntenut tarvetta Dajalle sen ilmaista. SALADIN. Vai kuolinvuoteell'? Eikö houreissaankin! Ja vaikk' ois tottakin!
Nukkuessaan valvoo ja valvoessaan nukkuu hän: niin vuoroin maan kasvi on hän, vuoroin taivaan henki. NATHAN. Voi lasta! Voi meit' ihmispoloja! DAJA. Tän' aamuna hän silmät kiinni kauan kuin kuollut makas. Sitten äkisti hän nousi huutain: 'Kuule! Kuule! Tuolla jo saapuu isän kameelit! Ja kuule! Myös isän ääni hellä! Kohta sammui taas hänen katseensa ja patjalle pää raukesi, kun käden tuki vaipui.
DAJA. Anteeks, että mun täytyy teitä, jalo ritari, näin keskeyttää. NATHAN. Mik' on siis? RISTIRITARI. Niin, mik' on? DAJA. Lähetti sulttaanin! Hän puheilleen teit' tahtoo. Sulttaani, ah Herra! NATHAN. Mua? Sulttaani? Nähdä haluaa hän vain, mit' uutta olen tuonut. Sano vain, ett' on viel' ehkä kaikki purkamatta. DAJA. Ei, ei! Ei mitään nähdä, itsenne hän teidät tahtoo puheilleen, ja pian!
NATHAN. Ma tulen kohta. Mene, menehän! DAJA. Ritari ankara, tää anteeks suokaa! Ah Herra, meitä huolestutti niin tää kutsu. NATHAN. Turhaa huolta! Mene vain! SEITSEM
Mitä siin' on siis kiittämistä? Euroopassa viini tekoja toisenmoisiakin teettää. Kun kerran työnä ristiritarein on hyvin koulittujen koirain lailla tulesta pelastaa ja vedestä. Oi Daja, Daja! Jos sua loukanneet on huolen sekä harmin hetkinä mun oikkuni, miks hälle siirrät heti jokaisen hulluuden mun kieleltäni? Niin liian kipeästi kostat, Daja!
DAJA. Te varmaan matkall' olitte? RITARI. Niin olin. DAJA. Vasta tänään palasitte? RITARI. Jo eilen. DAJA. Tänään saapui Rechan isä. Ja nyt kai toivoa saa Recha? RITARI. Mitä? DAJA. Mit' anonut niin usein teilt' on jo. Ja isä itse teitä välttämättä nyt kohta kutsuu.
RISTIRITARI. Ei Recha siis tiedä, mikä on hän syntyään? Ei ole kuullut, ett' on kristittynä hän syntynyt, ei juutalaisen lasna? DAJA. Ei koskaan! RISTIRITARI. Nathan harhaan tuohon tytön siis jätti, kasvattaispa vieläkin edelleen häntä siinä? DAJA. Paha kyllä. RISTIRITARI. Mitenkä Nathan? Viisas, kunnon Nathan, hän oisko luonnon ääntä lähtenyt noin väärentämään?
RECHA. Ah, isä, älkää enää koskaan yksin Rechaanne jättäkö! Vaan ritarihan voi matkallakin olla? NATHAN. Voipa kyllä! Nyt menkää! Tuolla kameeleini luona ma uteliaan muhamettilaisen nään seisovan, ken lie? DAJA. Kas, dervishinne! NATHAN. Ken? DAJA. Shakkitoverinne, dervishi! NATHAN. Al-Hafi? Tuo Al-Hafi? DAJA. Sulttaanin rahastonhoitaja. NATHAN. Hän! Näätkö unta? Et, todella! Hän on se! Tänne käy.
Jos hyvyys, tuolla mielin harjoitettu, hyvyyttä onkaan! NATHAN. Tuolla mielin? Millä? DAJA. Mun omatuntoni... NATHAN. Suo, Daja, ensin mun kertoa... DAJA. Mun omatuntoni, ma sanon... NATHAN. ... minkä kauniin kankaan olen ma sulle Babylonist' ostanut. Niin upean ja silti aistikkaan! Tuon tuskin Rechallekaan kauniimpaa. DAJA. Mit' auttaa se? Mun täytyy sanoa: ei omatuntoni jää kuuroks enää.
DAJA. Eestaas hän palmuin alla astelee ja taittaa silloin tällöin taatelin. NATHAN. Ja syö? Kuin mies? Kuin ritari? DAJA. Mua miksi taas kiusaatte? Jo Rechan valpas silmä tiheiden palmuin takaa hänet keksi, vain häntä vartioi. Te oitis menkää luo hänen, Recha pyytää, vannottaa. Oi heti! Recha ikkunasta viittaa, hän käykö kohden vaiko loittonee. Oi heti! NATHAN. Selästäkö kameelin näin suoraan?