United States or Bermuda ? Vote for the TOP Country of the Week !
Niin tosin sanotaan, vaan myös, ett' oli Saladin siks armahtanut ritarin, kun niin näköinen hän oli sulttaanin veljen erään, rakkaimman. Vaan kun jo parikymmentä on vuotta tää veli ollut vainaa nimeään en muista, enkä minne kuoli hän : niin tuntuu tuntuu uskomattomalta, ett' asiassa jotain perää ois. NATHAN. Oh, Daja, miks niin uskomattomalta?
Se ihmett' ei lie sulle viisas Daja; vaan sinun ihmees uskon tarvitsevat ... tai ansaitsevat, tahdoin sanoa. DAJA. Mua pilkkaatte. NATHAN. Kun sinä mua pilkkaat. Vaan silti, Recha, pelastuksesi on ihme, mahdollinen Hälle vain, jok' aikeet ankarimmat kuninkaiden ja suunnitelmat suurimmatkin ohjaa kuin leikillään tai ehkä pilkoillaan säikeillä heikoimmilla.
DAJA. Niin, josp' ois ihminen, hän enemmän sois meille tilaisuutta palveluksiin. Ja kuinka sitä kaipasimmekaan! Mut eihän tahtonut, ei tarvinnut hän yhtään mitään, omaan itseensä hän tyytyi, kuten enkeli vain tyytyy, kuin enkeli vain voi... RECHA. Kun vihdoin katos... NATHAN. Katosi? Kuinka katos? Palmuin alla hänt' eikö enää näy? Vai ootteko jo häntä etempääkin etsineet? DAJA. No emme kyllä.
DAJA. Teidän, teidän Rechanne? NATHAN. Mun oisko joskus luovuttava häntä omaksi lapsekseni sanomasta! DAJA. Teill' onko yhtä hyvä oikeus myös kaikkeen muuhun, mitä omistatte? NATHAN. Mihinkään parempaan ei oikeutta! Minulle onni, luonto kaiken muun on lahjoittanut. Vain tään omaisuuden oon itse ansainnut. DAJA. Kuin kalliisti, oi Nathan, saankaan maksaa hyvyytenne!
RITARI. Vaimo, hyljätäkö täytyy mun vuoksenne nää palmut mieluisat? DAJA. Niin mene, saksalainen karhu! Mene! Vaan karhun jäljilt' en saa jäädä sentään. TOINEN N
Ja velkain periminen työlääksikin voi käydä, aikaa vie ei suoriudu siit' aivan kättä kääntäen. DAJA. Voi Nathan, kuin kurja, kurja teist' ois voinutkaan sill'aikaa tulla täällä! Talonne... NATHAN. Niin, kuulin jo: se paloi. Taivas suokoon, ett' olen saanut kuulla kaikki jo! DAJA. Ja oli palaa perustusta myöten. NATHAN. Me silloin, Daja, uuden, mukavamman oisimme rakentaneet. DAJA. Niinpä kyllä!
Jos teidät huomaa hän, on vaara, että hän oitis kääntyy pois. RECHA. Ah, tuota aitaa! NATHAN. Ja kun hän sieltä äkist' esiin käy, ei voi hän välttää näkemästä teitä. Siis menkää toki! DAJA. Tulkaa! Ikkunan mä tiedän, mistä näämme heidät. RECHA. Niinkö? NATHAN ja pian sen jälkeen RISTIRITARI. NATHAN. Mua melkein aristaa tuo kumma mies, tuo hyveen jäyhyys miltei vavahduttaa.
NATHAN. Vain tulkaahan nyt, tulkaa! RISTIRITARI. Minne? En! En taloonne! En, en! Mua polttaa siellä! Mä täällä odottelen teitä. Menkää! Jos jälleen nähdä hänet täytyy mun, niin kyllin usein näen häntä vielä. Jos en niin aivan liiaks oon jo nähnyt. NATHAN. Mä riennän minkä voin. RISTIRITARI ja pian sen jälkeen DAJA. RISTIRITARI. Jo riittää! riittää!
Silloin Daja hiipi jälkeeni, kiihtyneeseen mieleeni pudotti salaisuutensa, miss' oli mun mielestäni outoon käytökseenne selitys täysi. NATHAN. Kuinka niin? RISTIRITARI. Vain kuulkaa! Ma arvelin, ett'ette menettää haluais kristitylle jälleen sitä, niin kerran kristityiltä valtasitte. Niin mieleeni tul' aatos, teille tuottaa äkisti kelpo säikähdys. NATHAN. Vai kelpo? Se mihin kelpaa?
DAJA. Kylmyys tuo kai alkaa uuden kuumeen vois. RECHA. Mi kylmyys? En ole kylmä. Kyllin mielelläni nään senkin, minkä rauhallisna nään. NELJ