Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 19. heinäkuuta 2025
Ja huomattava on, että häikäilemätön rohkeus on vaikuttavimmillaan silloin, kun sellainen henkilö astuu näyttämölle ja ryhtyy toimeen sekä kohta sen jälkeen, sillä häikäilemätön rohkeus on huono lupauksensa pitäjä.
Ei tiedä tuskaa armaansa Kuningas, vaan mure miellä Kadonneeks uskoo toivonsa Mut koittaapas valo vielä: Yht'äkkiä rannall' ilmestyy Kuu valvas, aurinko kirkas: Kaikk' ihmetellen ällistyy, Kuningas toivohon virkas. Hän rantaan astuu innolla, Hän löytävi puolisonsa; Sen syliss' armaan poikansa, Kuuvalon ja aurinkonsa.
Epäröiden vilkaisee hän vielä naisten puolelle ja nekin häntä katselevat, yksin papin silmät eivät häntä tarkkaa, ne kun kohti taivasta ovat tähdättyinä. Esa liikahtaa, luo huimasti katseensa ympäri huonetta, tahtoen välinpitämättömyyttä osoittaa. Sitten hän asettaa suupieleensä pilkkahymyn, tahtoo sen näyttää kaikille ja astuu kiirehtimättä, hyvin vitkalleen ulos.
Riensi jo Patroklon kera myrmidonit tamineissaan iliolaisia päin karatakseen uljahin innoin. 258 Joutuen tulvasi miehiä, kuin kimalaisia kiehuin purkautuu yli tien, tapahansa kun poikaset härnää ääreen tien pesineitä ja ärsyttää ajan kaiken, houkkiot, saatellen saman kiusan kaikkien kimppuun; arvaamattaan jos kuka kulkija vain ohi astuu häirityn parven tuon, nepä pelkäämättömin vimmoin kiitävät päin heti kaikki ja varjelevat sikiöitään: noinpa nyt myrmidonit, sydämessään urheus moinen, riensivät laivojen luota, ja suunnaton nous sotahuuto.
Se, joka löytää siihen luotteet ja taiteilijan asia on ennen muita auttaa meitä löytämään ne väistyy syrjään milloin tahtoo ja astuu ikäänkuin näkymättömän aitauksen läpi, ja siellä sisällä sen takana, siellä on hiljaisuus.
Vasemman oven kynnyksellä seisoo Elina, katsahdellen kohden avonaista ovea perillä, josta Alma, käsi otsalla ja kovin aattelevana, astuu sisään. ELINA. (Erikseen) Tuossa astelee hän, toki toisialla Hänen aatoksensa haaveksien käyvät. (
Muutaman askeleen päässä seisoi nainen samanlaisena kuin ensi kerrallakin, kasvot vain vieläkin kalpeampina ja katse entistä läpitunkevampana. »Heikkilä hävitetään minä tarvitsen apua!» Se värähtää kuin maan alta, rukoilevasti, mutta samalla uhkaavasti. Yksi läpitunkeva silmäys vielä, ja nainen astuu jo poispäin. Taas tukka sykeröllä ja sama suurinuppinen neula sykerössä.
"Tämä hevonen", sanoi opetteleva lääkäri, "on kuin ihmisen onni; sillä kuin se astuu joutuisimmin ja tasaisimmin, täytyy ratsastajan varoa kompastumista, ja samoin meidän viisautemme täytyy suurimmassa menestyksessä olla varovaisin ja tarkin onnettomuutta estääksensä".
Tämmöisiä paikalliskuvauksia on Kalevala kokonansa vailla; sen tapausten tanner ei ole sovitettu mihinkään määrättyyn, todelliseen seutuun; mutta sitä vastaan astuu Suomenlahden rannikkoin ylimalkainen luonto tässä eteemme melkein vielä elävämpänä kuin Kreikan luonto Homeron lauluissa.
Ja niin tapahtuu, että suomenkielinen kirjallisuus, joka kerran oli köyhyyden, pettuleivän ja itsekieltäymyksen karuja hyveitä ylistänyt, nyt astuu aivan toisellaisten elämän-arvojen palvelukseen. Elämän täyteläisyys tulee sen tunnus-sanaksi, voitollinen, dityrambinen sävel sen luonteenomaisimmaksi äänilajiksi. Kuuma, sensualistinen henkäys käy yli suomenkielisen kirjallisuuden.
Päivän Sana
Muut Etsivät