Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 19. kesäkuuta 2025
»Päivää!» virkahtaa hän sitte teennäisen tuttavallisesti, astuu nopeasti Olavin luo ja ojentaa kätensä. Olavi katselee sanatonna kiireestä kantapäähän niinkuin tuntisi, eikä tuntisi, eikä tahtoisikaan tuntea. »Oo! Miksi noin suuret silmät?
Joku nousee aatos nuoruudesta, elämästä elämättömästä; hetken heijastuu ja jälleen haipuu. Mutta kauan kamarissaan vielä everisti kahtakäteen astuu. Vieri noin nyt viikko pitkä, pari.
Muutamien vuosien kuluttua putoo Englanti käsiimme kuin kypsynyt hedelmä; Ruotsi, joka vielä ylpeilee muinoisista voitoistaan, pakoitetaan tekemään samalla lailla. Tämä saavutetaan siten, että uusi hallitsijasuku astuu Ruotsin valtaistuimelle. Kristiina, kuningas Kustaan tytär... On yhdeksänvuotias lapsi ja sen lisäksi nainen.
Ulapalla onnen saaren näkyy kaunis kangastus, Siell' on Sampo kätkössänsä, siellä kansan kalleus. »Sinne, veikot, soutakaamme, joka mies nyt purtehen, Viel' on verta suonissamme otteluihin urhojen». Yksimielin kevätkansa astuu toivon alukseen, Soutaa kohti onnen saarta, tahtoo Sammon omakseen. Vastainen on kyllä tuuli, taival kuluu kuitenkin, Yhteisvoimin kun on kaikki käyty haaksen airoihin.
Karhunpaisti ei olisi hullumpaa, ja sen röyheä talja sopisi hyvin tuliaisiksi laivan isännälle. Hei, Leo, se astuu todellakin jäälle, ja, jos me vaan pääsemme tuulen puolelle, että sopii takaapäin tuolta vuoren kulmalta rientää sen päälle, niin on peto pentuinensa päivinensä pääsemättömässä! Katteini, sananen vaan!"
Niin, tuolla on entinen, armas Jukola, tuolla Toukolan kylä, tuolla kirkontorni ja tuolla taasen uhkea Impivaara. Selvästi astuu nyt eteeni elon-retkemme kohtaukset tuon menneen vuoskymmenen helmasta. Katso kuinka tiemme on juosnut. Me ensin, mutta perin mahdottomina, koetimme pyrkiä kristillisten ihmisten yhteyteen, tehden onnettoman retken kohden juhlallista tornia tuolla ilman partaalla.
Ken huolii tuommoisista paimenissa? FAUST. Ja sitte näin... MEFISTOFELES. Mitä? FAUST. Kas, Mefisto, tuonne, missä Tuo kalpee kaunis laps' etäällä yksinään Niin vitkaan astuu retkeään Ja näyttää käyvän jalat köyttehissä. Minusta on ah, myönnän sen! Hän Gretchen kullan kaltainen. MEFISTOFELES. Ann' olla! Haahmo tuo on sieluton, Jonk' aave-katse tuopi turmion; Tavata tuot' on ilkeää.
Vavahtaapi polvet pedon, sammuu silmä, vaipuu käsi kynnellinen; leveästi niinkuin kesä-ilta sulhon huulille hän suukon painaa. Mutta kammiosta urho astuu kalpeana niinkuin kuolo, kulkee metsiin, jättää äidin, siskot, miettii, tekee hengen töitä, jotk' ei katoo, vaikka katoaisi kansa kaikki.
Saloja maita kyllästyn pian katsomaan, Ja linnun siipilöill' en mieli koskaan lentää. Parempi riemu aatoksell' on entää Lehdestä lehteen, kirjasta kirjahan. Yks' talviyö näin kirjoin, kynttelin Suvena sulostuttaa kaikki vaivas, Ja ah! jos auki kierit vanhan permentin, Niin astuu luokses koko pyhä taivas. FAUST. Sua yksi vietti vainen valloittaa; Sua älköön koskaan viehätelkö toinen!
Entä rakas, rauhallinen Venään korven kontio? Eikö aika unhoittaa ois meillä vanhat vainot jo? Oltiin yhtä onnettomat. Viihtykäämme vierekkäin! Vapaat vallat kansan kahden, kauneudessa ystäväin. Maailman nyt markkinoille astuu Suomen suku uus, sentään vanha niinkuin taivas, taikka murhe, muinaisuus. Tulemme kuin turpeen alta, nousemme kuin notkosta, orjan yöstä, orjan työstä, rotu kuolon rotkosta.
Päivän Sana
Muut Etsivät