Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 12. kesäkuuta 2025
Tammikuun yhdentenäkolmatta näkyi vihdoinkin puolipäivän aikaan ensimmäiset enteet palaavasta valosta. Se oli tosin ainoastaan heikko, kellertävä värierotus eteläiiellä taivaanrannalla, mutta joka sydän, mikä laivassa oli, tervehti ilolla tätä suloista aamunkoittoa, sillä pitkä talviyö oli nureuttanut muuten niin reippaan miehistön.
Kerran lyötiin korttia hevoskaartilaisen Narumovin luona. Pitkä talviyö kului huomaamatta; kävimme illalliselle viidettä käydessä aamulla. Ne, jotka olivat voittaneet, söivät hyvällä ruokahalulla; muut istuivat hajamielisinä tyhjien syömäneuvojensa ääressä. Mutta kun samppanja ilmestyi, niin puhelu vilkastui, ja kaikki ottivat siihen osaa. "Miten sinun on käynyt, Surin?" kysyi isäntä.
Hiljainen ja kirkas oli talviyö. Taivaan korkeassa kummussa loisti kuu ja tiheässä kimaltelivat tähdet tummansinisellä pohjalla. Maassa alhaalla hohti lumi helisevässä valossa niin pitkälle kuin silmä kantoi, yli laaksojen ja vuorten ja järvien jään. Mutta vakavana seisoi metsä; ylös kohosivat honkain latvat ja kuuset viheriöitsivät, vaikka taipuivatkin oksat maata kohden kylmän kinoksen painosta.
Kääntyessämme kultakiharaisesta Gabriellesta Saaran puoleen «tuon Afrikan», joksi asessori häntä nimitti, siirrymme ikäänkuin päivänvalosta yön pimeyteen, sillä Saara oli kotona ikäänkuin kaunis, mutta salaperäinen arvoitus, kuin tähtikirkas talviyö, samalla viehättävä ja synkkä.
Kaikki olivat terveitä, ottamatta lukuun muutamia pakkasenpuremia, jotka pian lääkärin hoidossa paranivat. Nyt oli ehditty lokaknun loppupuoleen ja tuo puoli-vuotinen talviyö läheni lähenemistään. Marraskuun alussa aurinko ei enään kohonnut taivaanrantaa korkeammalle, vaan pysähtyi siinä, ikäänkuin se olisi ollut kiinnitetty. Mutta päivänvalo oli toisinaan erinomaisen kaunis.
Tämä pohjois-matkaajan, lappalaisen ja kainulaisen tunnussana kesäkäräjillä. Aurinko ei laskeudu konsaan, päivä, pitkän pitkä, lakkaamaton kesäpäivä, jok' ei lopu koskaan, miksikäs nyt maattaisiin? Sentahdenpä ei maatakaan. Yö kyll' aikanansa tulee, tulee tuo loputon talviyö, jolloin Finmarkenilainen saa makailla kylläksensä.
Tuollainen kasvullisuus peittää koko someroisen tunturiseudun tuon pienen järven ympärillä, ainoastaan yhdellä kohdalla näkyy aukea paikka ja siinä on pieni tupa; se on uudisasunto. Nyt oli yö, tyyni ja juhlallinen talviyö.
Talviyö oli kaunis ja kirkas, kun Maisu ajoi pois Pilgrim'in kanssa; tähdet taivaalla tuikkivat, ja Maisun aivoissa kimalteli taivas täynnä tähtiä. Hän tavoitteli ja puserteli tavaroitansa monta kertaa, siksi kun hän sormiinsa tunsi täysinäisen aarnikenkänsä. Tätä tekoa hän teki ehtimiseen senkin tähden, kun hän yhtä päätä luuli näkevänsä unta vaan.
Saloja maita kyllästyn pian katsomaan, Ja linnun siipilöill' en mieli koskaan lentää. Parempi riemu aatoksell' on entää Lehdestä lehteen, kirjasta kirjahan. Yks' talviyö näin kirjoin, kynttelin Suvena sulostuttaa kaikki vaivas, Ja ah! jos auki kierit vanhan permentin, Niin astuu luokses koko pyhä taivas. FAUST. Sua yksi vietti vainen valloittaa; Sua älköön koskaan viehätelkö toinen!
"Ei, ei, ei se ole väärin!" toisti Lovisa monta kertaa niin innokkaasti, kun joku olisi häntä vastustanut, "ei minä ihan varmaan luulen, että meillä on oikeus olla iloisia ja onnellisia!" Oli kaunis talviyö; kylmä ilma oli kuultavan kirkas ja kimelsi kuu tähtisellä taivaalla.
Päivän Sana
Muut Etsivät