Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 3. kesäkuuta 2025
Virkki ja vaunuilt' astumahan Sthenelos-uron saattoi, 835 pois veti taapäin niiltä, ja hän heti hyppäsi maahan. Viereen uljaan nous Diomedeen taistelovimmoin neito nyt taivahinen; kovin tamminen akseli ruskui, näät jumalattaren suuren ol' alla ja sankarin aimon. Koppoi ohjakset sekä ruoskan Pallas Athene, Arest' ohjasi päin kaviokkaat juoksijat ensin.
Ei vanhus vastannut, Vaan mättähältä nousten kätehensä Hän otti sauvansa Ja läksi linnaa kohden astumahan. Isossa linnassaan Hyvillä mielin Wolmari nyt liikkui. Puheella hellällä Hän tutkisteli vanhaa palveljaansa: "Wladimir, harmaapää Jo ammoin lapsuudessani sä olit. Sanoppa, kauvanko Taloa ruhtinas oot palvellunna?"
Pani kullat kulmillensa, hopeat hivuksillensa, sinisilkit silmillensä, punalangat päänsä päälle. Läksi siitä astumahan ahon poikki, toisen pitkin; vieri soita, vieri maita, vieri synkkiä saloja. Itse lauloi mennessänsä, virkki vieriellessänsä: "Syäntäni tuimelevi, päätäni kivistelevi.
Söin palan eli puolen arvoltani, Kysyin minä siskolta armastani. "Armahasi ei ole ollunna täällä; Maatapa taitaa marjojen päällä." Kävin minä armasta katsomahan, Sisko se sivullani astumahan, Armahani makasi paarten päällä, Silkkinen vaate oli silmien päällä. Sisko se käski mua nauramahan "Taiat sa toisenki armahan saaha." Olisinpa nauranut armastani, Vaan empä jaksanut itkultani.
Tuostapa joki tulevi oikealle puolellesi: käy sitä joen sivua kolmen kosken kuohumitse! Tulet niemen tutkaimehen, pääyt päähän pitkän kaiskun; tupa on niemen tutkaimessa, kalasauna kaiskun päässä: siinäpä iso elävi, siinä kaunis kantajasi, siinäpä sisaresiki, kaksi kaunista tytärtä." Kullervo, Kalervon poika, läksi tuosta astumahan.
Oispa hauska koettaa tuota Josko pääsis astumahan ! Siunatkoon, kuin mietin vainen Turhia ja hiljaa kuljen, Vaikk' on sisko laudan päällä, Isä tiedotonna täällä. Täällä? oikein, tuli loistaa Ikkunoista, tuskin enää Matkaa lienee virstan verran; Juoksisinpa sinne asti Suksittaisin, jos ois sukset, Tuosta pitkin aitooviertä Talolle niin viimein pääsen, Sisään astun huurun myötä.
Olin armas aikoinani, Kaunis kasvinpäivinäni, Lakla emoni lattioilla, Tavi taattoni pihoilla, Vesilintu veikon luona, Sirkkunen sisaren luona. Kun ma läksin astumahan, Kirkkotietä teppomahan, Astuin allin askelilla, Taputin tavin jaloilla; Monen miehen mieli vieri, Monen sulhon suu muhahti, Tämän allin astuessa, Vesilinnun viertessäni.
Läksi siitä astumahan Ahon poikki, toisen pitkin, Vieri soita, vieri maita, Vieri synkkiä saloja. Itse lauloi mennessänsä, Virkkoi vieriellessänsä: »Syäntäni tuimelevi, Päätäni kivistelevi, Eikä tuima tuimemmasti, Kipeämmästi kivistä, Jotta koito kuolisinkin, Katkeaisinkin katala Näiltä suurilta suruilta, Ape'ilta miel'-aloilta.
Urhon huudon Väinämöinen kuuli, ja hän riemastui ja rinnassansa syttyi toivon säde, kerran vielä päästä ahojansa astumahan, soutamahan Suomen suvannoita.
Mun sydämessäin halun moisen matkaan sa olet puheellasi synnyttänyt, ma että ensi aikeeseeni palaan. Siis yks nyt olkoon tahto kumpaisenkin, sa saattaja, sa Mestari, sa herra!» Näin lausuin. Läksi hän; ja astumahan tiet' aloin vaikeaa ja vaarallista. Kolmas laulu Ma johdan kaupunkikin kärsimyksen, ma johdan tuskaan iankaikkisehen, ma johdan kadotetun kansan joukkoon.
Päivän Sana
Muut Etsivät