United States or Benin ? Vote for the TOP Country of the Week !
Eipäs ole häirimässä näitä iloisia jätkämiehiä, hulikaaneja ja kuulingeita, jotka käsikaulaa astelee pitkin puistotietä julkista, laulaa jollotellen harvakseltaan. Kauvas näkyy naamat punaset. Mutta kauniin naaman keskellä kiiltää pikimusta suu. Niinkuin neekereitä, joille Luoja oisi erehtynyt naaman värin huuliin tuhrimaan ja huulten naamaan.
Niin, kaikesta tästä ei tuo miekkoinen mitään tiedä, eikä paljo muitakaan ylioppilaselämän julkisia salasuuksia... Teerevänä ja huoletonna vain astelee toisten kiusaksi Esplanaatin kuvetta ja savuja vetelee... Grönqvistin sivu kulkeissaan puotien akkunoihin katsastaa ja kirjakaupan eteen pysähtyy tutkimaan olisiko uusia kirjoja ilmestynyt Tanskan tai Ruotsin kielellä ... suomeksi ilmestyneistä kun niin harvat lukemista muka ansaitsevat!... Hyvin se onkin viettelevää tuo Esplanaatilla kuleksiminen ... siellä kun aina ihmisiä tapaa ... ja tuntemattomia, vanhoja ja nuoria ... sirovartaloisia, keskeltä aimo piipunvartta tuskin paksumpia kaupunkineitosia ... ja kalvakoita, rihaisia ja hoikkasäärisiä herrasteikkareita ... kaikki ne vain siellä sekaisin vilisee noin puolen päivän rinteessä.
Mutta jos astelee katuja silmät auki tai joku perehtynyt lontoolainen oppaana, niin huomaa joka askeleelta mitä ei mikään matkustuskirja selitä ja mikä kumminkin on kaikkein omituisinta. Mutta kussakin niissä on ainoastaan erityisiä kirjoja.
Ainapa, koska muistuttelin sinua sen niittämisestä, vastasit tuohon: »emmehän lähde juuri vielä; heinä kasvaa vielä että rotisee». JUHANI. Se on mennyt asia eikä parane siitä että sitä leksottelet. Aroniittu kasvaa sitä uhkeammin tulevana kesänä. Mutta kuka on mies, joka astelee kohden taloamme tuolla pellolla? TUOMAS. Lautamies Mäkelä. Mitä tahtoo mies? JUHANI. Nyt peijakas on irti.
Päiv' ompi Elokuuta seitsemästoista tää, ja pyhäks sitä katsoo soturi harmaapää. Miss' Suomen lippu liehuu, hän sinne astelee, nähdäkseen kuin nyt Herraa Adlercreutz palvelee. Taas miel' on ukon kuulla kalsketta kalpojen, nuo vanhat tutut äänet, sävelet tykkien, näin muistiin johtaa nuoruus, sen uljuus, urhakkuus, ja nähdä verityössä kuink' kestää polvi uus.
Elämää on toisinaan verrattu jäätyneeseen järveen, jota pitkin huoleton ihminen astelee kevein jaloin ja jota myöten reet liukuvat kenenkään ajattelematta sillan heikkoutta tai veden syvyyttä, kunnes jää joko hitaasti sulaa tai äkkiä murtuu, ja tuo huoleton joukko hukkuu.
He asettuivat istumaan lähelle saarnatuolia, ei kuitenkaan saarnatuolin alle, jotta he hyvin helposti voivat nähdä pappia silmästä silmään. Heillä ei ollut vähintäkään tietoa, kuka papeista silloin saarnaisi. Kun virsi oli veisattu, näkivät he suureksi kummastuksekseen kuinka tuo ylioppilas täydessä papin puvussa astelee sakaristosta suoraa päätä ja nousee saarnatuoliin.
Ei hän ole tuolla eikä täällä; Kohden härkiänsä astelee hän Härkähakaan jyrkkärintehiseen Kosken kaatuvilla partahilla. Sinne vakavana käyskelee hän, Nysä taskussa ja tulusmaaru; Korkeana kesäjuhlan taivas, Pilvetönnä, hänen päällään päilyy. Pianpa hän kohtaa kumppaninsa; »Luikinsa» ja »Poikansa» hän kohtaa Veräjällä, nurmell' lakealla.
Ja juuri äsken seisoi hän tuossa kunnaalla, katsahdellen Arnoon. VARRO. Ahaa! onpa poika niinkuin vähän levoton; niin niin, nyt tulkoon löylyä kaikkialta. RACHEL. Varokkaasti kuitenkin; sillä vaimo, kaiken tämän murheellisen häiriön syy, astelee edestakasin tuolla santasella käytävällä ei kaukana tästä. VARRO. Peijakas häneen! Kuitenkin on hän kaunis tyttö, kaunis!
Vaikkei hän minua rakastakaan, niin minäkö hänen torppansa hävittäisin, sijoiltaan siirtäisin sen veräjän, jota hänen kätensä aukaisee, kesannoksi kääntäisin sen polun, jota hänen jalkansa astelee! Minäkö hänen kotitunteensa rikkoisin!