Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 21. kesäkuuta 2025
Se on minun asiani, eikä se kuulu neitiin, huomautti Bruno töykeästi. Tässä on hänen lompakkonsa, virkkoi toinen poliisipalvelijoista; mitään muuta ei ole hänen taskuissaan. Hyvä. Anna se tänne! Poliisimestari tarttui lompakkoon ja alkoi tarkastella sen sisältöä. Lompakossa oli paitsi suurehkoa määrää rahaa muutamia kirjeitä, jotka poliisimestari levitti eteensä, silmäten niitä kutakin.
Ehkä minä en maitakaan viipyä tällä kertaa, kun sain asiani sanotuksi. Vaan onko se nyt sinusta mieleen, josta puhuin. Niin mikä? Se ostaminen. Jo minä toki olen jos kuinka iloinen, kun te olette niin hyvä ja ostatte, sanoi Viija. No, mitäpä se minun hyvyyteeni paljon kuuluu, eihän siinä minun rahani kulu ja tuskinpa sinunkaan... Hyvästi nyt... Tule sinnekin meille olemaan.
"Ja nyt saatte uskoa, että minä asiani ajan, vaikka puukkoja satelisi". Hän meni nyt ulos. Sairas pani kätensä ristiin rintansa yli, heikko hymy ilmaantui hänen huulilleen ja hän lausui itsekseen: "miks'en ole ennen tätä tehnyt? Kunhan ei olisi liian hiljaista nyt. Vaan toivossa koetan elää, että Herra huokaukseni kuulee."
"Pojan minä ostan, vaan en vanhaa, sillä hän ei ansaitse edes suolaakaan, jonka saa. Minä en huoli hänestä, vaikka saisin hänet ilmaiseksi. Onhan hän puolisokea ja sitä paitsi rampa." "Ero lapsesta saattaa äidin epätoivoon." "Se ei ole minun asiani." Huutokauppa alkoi.
Minä puhun ensin asiani. Niin, nähkää, herttua ja kreivi Pietari Brahe olisivat muka sopineet siitä, että nykyisillä valtiopäivillä kumotaan ammattiasetukset ja porvaristo saatetaan täydellisesti aateliston ikeen alaiseksi.
Minun asiani on määrätä ehdot, sanoi hän ylpeästi. Suostutteko vai ette? Suostumme, tietysti suostumme, vastasi Larsson nopeasti, yhä kihnuttaen ruumistaan. Olemme siis selvillä sekä questio anista että questio quomodosta. Teidän korkea-arvoisuudellanne on vakuuttava puhelahja.
Olisin nähnyt sinun seitsemän ajastaikaa sitte, semmoisena kuin nyt, jaa, sitte olisin tänäin huvillisin poika ja iloisin ylkä koko tienoolla. Ah, kuinka nyt juuri viiltää sydäntäni! Ole kärsivällinen minulle, minä en taida puhua sanaakaan enään!" Uoti istui alas tuolille ja piti kädet silmillänsä; jonkun silmänräpäyksen perästä lausui hän kumisevalla äänellä: "Katsos niin on asiani!
Päästäänhän tästä vähemmälläkin; eihän tämä minun asiani ole, enkä olisi ruvennut koko asiaankaan muuten, vaan kun Martti niin kovin hartaasti pyysi minua", alkoi Rehkonen tavallisella monimielisyydellänsä ja kavaluudellansa puhua. Kun Martti näki asiansa noin eduttomaksi kääntyvän, vetäysi hän huoneesta pois.
"Sinä et nyt kykene hillitsemään itseäsi, vaan kun taas pääset järillesi, niin sinä häpeät, että olet näyttänyt heikkoutesi vieraille. Ja nyt, herra luutnantti, teillä varmaan on jotakin sanottavaa?" "Asiani koskee teitä, herra de Laval", sanoi nuori husaari. "Keisari on minun käskenyt tuoda teidät heti Boulognen leiriin." Sydämmeni vavahti ilosta ajatellessani, että pääsen enostani.
Sepä maaksi muuttelihe, niemeksi panettelihe. Nousi niemelle talohon. Löyti emännän leipomassa, tyttäret taputtamassa: "Oi on ehtoinen emäntä! Kunpa nälkäni näkisit, asiani arvoaisit, juosten aittahan menisit, tuiskuna oluttupahan; toisit tuoppisen olutta, sirusen sianlihoa, sen panisit paistumahan, vuolaisisit voita päälle syöä miehen uupunehen, juoa uinehen urohon.
Päivän Sana
Muut Etsivät