Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 21. toukokuuta 2025
Toisen virstan lopussa juoksi vanha vaimo pienestä tuvastaan ulos Topiaan jälkeen Ja kysyi huutaen; "Menetkö, Topi, Helsinkiin?" Topias kiinnitti ohjia, katsoi taaksensa ja vastasi: "Menen, Helsinkiin minä menen." "Sinähän sitte toimitat minunkin asiani." "Toimitan halustakin." Vaimo meni tupaan ja palasi kiireesti.
Sinun tilasi on minua kowin huolestuttanut. Olemme aina ennen awanneet toisillemme sydämemme, miksi emme nyt saattaisi sitä tehdä? Kaikissa muissa asioissa olemme tulleet yksimieliseen päätökseen, mutta yhdessä asiassa erosiwat mielipiteemme." "Sinä olit silloin oikeassa, werraton ystäwäni. Jospa olisin silloin totellut sinua, niin minun asiani saattaisiwat nyt olla toisin.
Vai oletko ehkä todella niin rakastunut, ettet muuta voi? Ei, mamma, nyt on niin, että minun asiani ei merkitse mitään, kaikki on hänessä. Sanotaanhan, että täytyy uhrata elämänsä suuren asian edestä. Ja kun niin on, niin mitä merkitsee silloin "voin" tai "en voi"! Ja kuka sen tietää, ehkä minä miksi minä en voisi olla vaimo niinkuin monet muut? mitä minä olen? en mitään!
Minä selitin asiani jos jollakin tavalla, vaan eivät he voineet ymmärtää mitä tarvitseisin. No mitäs muuta neuvoksi, kun ei asiasta muuten tultu selville, täytyi asettaa talon 12 vuotinen poika neliryömin laattialle ja näyttää oikein luonnollisesti miten maitoa maailmaan lypsetään. Helmikuun 16 päivän olimme samassa majatalossa.
Antti rykästeli. Olisiko sinulla pari hetkeä aikaa uhrata minulle? hän sanoi. Menisimme johonkin. Minne me menisimme? kysyi Soisalo väsyneesti. Mihin hyvänsä, mutta mieluimmin johonkin yksityishuoneesen. Sillä asia, josta aion puhua sinulle, ei siedä ketään syrjästäkuulijoita. Ei oikeastaan minunkaan asiani sinulle, virkahti Soisalo omituisesti hymyillen. Vie minut siis, minne tahdot vain!
»Ehkä tosiaan nyt ajattelettekin, niinkuin puhutte, mutta niin kauan kun sydämeni tykkii, en minä jätä elintehtävääni toisen käsiin.» Miihkali loukkautui, vaan kysyi kuitenkin: »Jos lupaan ja vannon, ettekö sittekään usko minun sitä suorittavan, niinkuin se olisi oma asiani?»
Katkeralle tuntui luopuminen rakkaista luokkatovereistani, vaan elämän kovuus ei sitä katsonut. Jumalassa tunsin kumminkin lohdutusta asiani semmoisella kannalla ollessa. Sydäntalven ajan vietin kotonani ja opetin sekä heidän että naapurieni lapsia.
Katumusta, nöyrtymystä, häpeätä, ylpeyttä, rakkautta ja luottamusta kaikkia näitä näen, ja kaikissa näissä näen tuon kauhun, minä en tiedä minkä asian kauhun. Kun minä tulin ja sanoin asiani, heräsi hän.
Minä vein häntä kuin vento vierasta, kaikella maltilla ja sävyisyydellä, en ollenkaan pusertanut rintaani vasten. Hän tuntui haluavan olla loitompana. Franseesin loputtua saatoin hänet paikalleen ja kohteliaasti kiitin. Hän ei vastannut mitään, vaan surullisesti katsahti. Minä riensin herrojen puolelle, iloisena ja tyytyväisenä asiani hyvään ajamiseen. Seuraavana aamuna kivisti päätäni.
Tätini talossa havaitsin kaikki olevan hyvässä kunnossa, ja minun oli tilaisuus suuresti ilahuttaa häntä, kun kirjoitin hänelle, että hänen hyyryläisensä oli perinyt hänen riitansa ja lakkaamatta kävi sotaa aaseja vastaan. Kun olin toimittanut vähäisen asiani ja maannut yön siellä, lähdin varhain aamulla Canterbury'yn.
Päivän Sana
Muut Etsivät