Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 29. kesäkuuta 2025
Katkeralle tuntui luopuminen rakkaista luokkatovereistani, vaan elämän kovuus ei sitä katsonut. Jumalassa tunsin kumminkin lohdutusta asiani semmoisella kannalla ollessa. Sydäntalven ajan vietin kotonani ja opetin sekä heidän että naapurieni lapsia.
Kun joku vieras kävi häntä katsomassa ja puhui sen ohessa siitä, että tämä kärsimys ihmisillä nyt on Jumalan lähettämä synnin rangaistus, tuli hän aina katkeralle mielelle. Hänen oma vaimonsa ei enää pitkään aikaan ollut puhunut siitä.
Ja yksi ainoa lempeä katse, yksi ainoa hellä syleilys olisikin ollut hänelle yltäkylläinen palkinto... Sitä rouva parka vaan ei koskaan ollut ajatellut, ettei hänen miehensä ensinkään pitäisi lukua näistä hänen vaivoistaan ja ponnistuksistaan. Tämä tuntui hänestä kovin katkeralle.
Mutta jos samalla haluat näitä ja tahdot myös valtaa ja rikkautta, on varsin mahdollista, että et saavuta näitäkään, juuri siksi, että samalla pyrit omistamaan ensinmainittuja hyveitä: ja niin kokonaan menetät sen, mikä yksin ja ainoastaan voi tuottaa vapautta ja onnea. Harjaannu siis heti vastaamaan kaikelle katkeralle mielialalle: tuo on vain näennäistä eikä ensinkään sitä, miltä se näyttää.
Wiimein purskahti hän katkeraan itkuun, mutta mitä huolin minä hänen itkuistaan, mitä sättimisistään, sillä olihan minulla nyt lohdutusta päässä. Minä nauroin katkeralle itkulle ja hänen nimittelemisensä ja sättimisensä eiwät tuntuneet mielestäni hywiltä eiwätkä pahoilta; minä sanoin hänelle, että elämä oli minulle nyt jo yhden=tekewä olipa se minkälainen tahansa.
Tuntui katkeralle ja toivottomalle. »Auta Sinä Jumala häntä, jos voimansa ovat heikot, ja heikothan meidän ihmisten voimat ovat. Hän on kuin hukkuva, joka ilman apua vaipuu...» Synkällä, alakuloisella mielellä istahti hän kopperon kynnykselle. Tuntui kuin olisi hän puhunut mahdottomuuksia. Eihän ollut mikään apu mahdollinen, sortuminen, sortuminen aina vain syvemmälle, sehän oli menona.
Jumala tosin tietää, kuinka katkeralle se minusta tuntui, kun en koko tänä kovana aikana ole voinut enempää tehdä." "Sinä armas, uskollinen sydän!" Anna sulki Katrin käden omiinsa ja katsoi häneen kiitollisesti hymyellen. "Niinkuin et sinä muka tietäisi, mistä arvosta sinun läsnä-olosi ja puhuttelusi minulle ovat! Ja niinkuin et tietäisi olevasi meidän kaikkein turva ja neuvonantaja.
Oli tavallaan mieluistakin päästä pian toivomilleni retkille, vaan ero kotiväestäni, tuttavistani ja ennen kaikkea lauluseurastani, joka oli niin suurta uskollisuutta ja rakkautta osottanut minua kohtaan, tuntui hyvin katkeralle. Mutta koetin kiinteästi turvautua Jumalaan, ja se hälvensi eroni tuottamaa ikävää.
Päivän Sana
Muut Etsivät