Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 15. toukokuuta 2025
Runnarin lompakossa oli vain parikymmentä dollaria pientä rahaa ynnä sieviä tilejä, jotka osoittivat, ettei hänkään ollut välikappaleita valinnut, kun rahoja oli tienattavissa ollut. Tupakat ja piiput, merimiehelle tärkeimmät tarpeet, löysin myös runnarin taskuista.
Tämän äkkinäisen hämmästyksen aiheutti puolittain tuhoutunut kirje, jonka osoitteena oli »Neiti Anna Jolanta Bränner»; sen katkonainen ja vaikeasti luettava sisältö oli seuraava: »... ilmoitan sinulle, että Kronin vaimo, vaatteiden kaupitsija-muija, on nyt saanut tarpeekseen ... lepää nenä taivasta kohti ... kivalteri on kiinni ... löydettiin hänen taskustaan vangittaessa ... kävi kuin tanssi ... sytytin tuleen ... kaivoin lattian alta, kun ... 2,000 vanhassa lompakossa ... illalla tulee kreivi, laita kellari kuntoon ... kylläpä hölmistyy ... hauska näytelmä ... piru perii kohta kaikki sinun vihollisesi ... saavun iltapäivällä luoksesi kertomaan loput.
Poikanulikkana oli kauppias Aleksei, ennustaja-akan sanojen johdosta, tullut Helsinkiin, kolme kopekkaa rahaa lompakossa ja sarkavaatteet yllä. Nyt oli hänellä kolme kolmikertaista kivitaloa kaupungissa ja ... rahaa niinkuin muutakin paperia! "Minä uskon", sanoi Simo vakaasti, "että toiset ihmiset ovat määrätyt rikastumaan, toiset köyhtymään." "
Joku taskuihin jäänyt paperilappu, johon oli asioita kirjoitettu, oli hänelle paljoa tärkeämpi! Henrik viivytteli antamasta valokuvaa pois, ja kun Uuno sen otti ja tähtäillen sopivaa rakoa lompakossa, lennätti kahden kirjeen väliin, pisti povitaskuunsa, ja kohta sen perään huusi pitkää haukotusta, niin Henrikin tuli valokuvaa ikävä.
Muisti senkin miten pankkikirjat ja rahat olivat isävainajan lompakossa hänen liivin povitaskussaan ja miten hän pani vielä toisen liivin päälleen sitä varten, ettei vain lompakko putoaisi. Ajatteli aina niitä rahoja, ja niitä oli niin paljo ettei voinut oikein laskeakaan, niin paljo ettei ainakaan hänen nuoruudessaan koko pitäjässä ollut kellään niin paljoa rahaista rahaa...
Tarkastelin sitten lompakkoja. Isännän lompakossa löytyi 80 dollaria, jotka lompakon keskellä olevista muistilehdistä näin olevan niiden kahden ruotsalaisen matruusin kuukausipalkat, mitkä hän juuri äsken oli myönyt.
Mutta neljäntenä päivänä Smelkofin kuoleman jälkeen palasi Pietarista hänen maamiehensä ja ystävänsä, siperialainen kauppias Timohin, joka, saatuaan tietää ystävänsä kuolemasta ja sen yhteydessä olleista asianhaaroista, ilmoitti epäilevänsä, että Smelkof ei kuollut luonnollisella kuolemalla, vaan että hän oli myrkytetty, ja että hänellä olleet rahat ja briljanttisormus, joita ei omaisuusluettelossa näkynyt, olivat anastetut, jonka tähden nyt olikin tutkimus toimeenpantu ja seuraavat seikat selville saatu: Ensiksikin se seikka, joka oli tunnettu sekä »Mauritanian» isännälle että kauppias Starikofin puotipalvelijalle, jonka kauppiaan kanssa Smelkof oli kaupunkiin tultuansa ollut asioissa, nimittäin että Smelkofilla piti oleman pankista nostettuja rahoja 3,800 ruplaa, mutta hänen kuolemansa jälkeen avatussa kapsäkissä ja lompakossa tavattiin ainoastaan 312 ruplaa 16 kopekkaa.
Se on minun asiani, eikä se kuulu neitiin, huomautti Bruno töykeästi. Tässä on hänen lompakkonsa, virkkoi toinen poliisipalvelijoista; mitään muuta ei ole hänen taskuissaan. Hyvä. Anna se tänne! Poliisimestari tarttui lompakkoon ja alkoi tarkastella sen sisältöä. Lompakossa oli paitsi suurehkoa määrää rahaa muutamia kirjeitä, jotka poliisimestari levitti eteensä, silmäten niitä kutakin.
Satamarkkasia oli hänellä rutistettuna kukkaro täyteen, ja liivien taskuissa helisi hopea- ja kuparirahoja irtaallaan. Antilla olivat rahat lompakossa, joka oli ommeltuna povitaskun vuoriin kiinni. Ja vähitellen kasvoi Kalle hänen silmissään vapaan miehen perikuvaksi, semmoisen, joksi hänenkin määränsä oli pyrkiä. Kaikki kolme terästivät he lasejaan, joivat ja jatkoivat samaan suuntaan.
Niitä ei ole vielä taiteltu... Juuri tuommoisia, vasta pankosta nostettuja juuri tuommoisia, näyttäkääpä pojat!» Löi taas ja huudahti: »Juuri tuommoisia! Näyttäkääpä pojat!» Jokainen tunnusti ei olevan kellään semmoisia kuin Vaaralan Jukella. Sitten Jukke pani ne satamarkkaset lompakkoon, lyödä läiskäytti sitä pöytään ja lisäsi: »Tuossa lompakossa on semmoista kuin rahaa.
Päivän Sana
Muut Etsivät