Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 20. heinäkuuta 2025
Kärsimättömänä utelemaan, oliko Julia saanut annetuksi hänen vihaamalleen kilpailijalle myrkkyjuoman ja mikä vaikutus sillä oli ollut, Arbakes päätti illan ehtiessä käydä hänen luonaan uteliaisuuttaan tyydyttämässä. Tämä kirjallisiin töihin käytetty väline, stilus, oli samalla myöskin terävä ja vaarallinen ase. Sellaisella Kassiuskin pisti Caesaria senaatin istunnossa.
»Kyllä saat kodin täällä», sanoi Maaria, »mennään vain isäni kanssa tuumailemaan, mitä tehtäisiin». Maarian sydämmessä syntyi päätös. Hän tahtoi tehdä Niinin niin onnelliseksi, kuin mahdollista olisi. Hän tahtoi olla ase *sen* kädessä, joka ihmisten onnet jakaa. Hartaasti hän pyysi isältänsä saada pitää Niiniä luonansa.
Ja toistamiseen oli itsepäinen renki jo tähtäämäisillään, kun muudan paikalle saapunut mies teki mitä Svenonius ei olisi kerinnyt tehdä: temmata ase hänen kädestään. Se mies oli Aadolf Skytte, joka toiselta haaralta oli saapunut pappilaan. Hän aavisti mitä oli tapahtunut.
Eikö ole tosi, että yhtä työtä saattaa tehdä aina aamusta iltaan; niinpä tohtorikin parantaa sairaita päivät pitkät.» Tohtori Vakasen suu kävi vähän ilvenauruun, kun Hilda häntä vertaili itseensä, ja hän sanoi: »Se on minun ammattini. Jokainen, jonka on onnistunut valita itsellensä sopiva ammatti, tekee työnsä halulla, sillä silloin hän tietää olevansa pieni ase maansa hyödyksi.
Muuan ol' Eukhenor, Polyides-tietäjän poika, mies sukusuuri ja aartehikas, asujoita Korinthon, laivaan astuissaan joka ties jo, mi kohtalo vartoi, sill' useastikin sen oli lausunut tietäjävanhus, ett' isänkartanohon hänet tappais ankara tauti taikka akhaijien laivain luo ase iliolaisen; saapuen siis samall' aikoi hän sakot ankarat välttää, kauhean taudin myös, siit' ettei ois kipu pitkä.
Hän tietää olevansa ase, eikä vähinkään, kansansa hyödyksi, ja sepä tieto täyttää hänen sydämmensä tyytyväisyydellä ja antaa hänelle voimaa hänen raskaaseen työhönsä». Maaria katseli ihastuksella tohtoria. Hän ajatteli: »On tuo mies todellakin jalo ja järkevä. Hän ei olekkaan ylpeä, niinkuin luulin.»
Jumala, herra majuri, teidät pelasti ... minä olin vaan heikko ase hänen kädessään. Kyllä niinkin on, myönsi majuri ... mutta sittenkin tahdon sinulle palkita... Tahdon sinulle antaa kaikki omaisuuteni ... minulla ei ole muitakaan sukulaisia ja ... hyvästipä sinä olet sen ansainnutkin.
Minulla on tässä Lapin nimismiehen kirje, josta näkyy, että tappelu on tapahtunut Suomen puolella ja että tuo keisarin lähettiläs niitä rosvoja puolustaen hyökkäsi ase kädessä minua vastaan, jolloin minun täytyi oman henkeni varjeluksessa sitä lyödä.
Kaas Simoeision nyt Telamonin aaluva Aias, Anthemionin löi pojan kukkean, tuon emon saaman Idan rinteilt' astuissaan Simoeis-joen rantaan, laumojen katsonnassa kun vanhempains' oli myötä; niin nimeks annettiin Simoeisios; palkita eipä saanut vaivoja vanhempain, ikä katkesi kesken, kun hänet surmaan sorti jo siin' ase ankaran Aiaan.
Sirpinmuotoinen, eteenpäin koukistettu terä päättyi pitkään, kiiltävään kärkeen. Se aukeni ja pysyi jäykkänä teräsjousen varassa, jossa oli kolme pahaenteistä naksahdusta. Siro ase ja vaarallinen terä sanoi Adelsvärd ja koetteli jousen naksahduksia. Eikö herra tahtoisi sitä ostaa? kysyi ukko. En minä enää kokoile tuommoisia; onhan minulla tukeva keppini, jos kaipaan seuralaista vastasi Adelsvärd.
Päivän Sana
Muut Etsivät