Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 6. lokakuuta 2025
MENENIUS. Entä jos hän käskee Mun pois, niinkuin Cominion, kuulematta? Mit' arvelette siitä? Taasen lisää Yks tyytymätön ystävä, min mielen Hän tylyydellään tervaa. Aatelkaapas. SICINIUS. Mut hyvän tahtonne sen maksaa Rooma Sen mukaan, miten hyvää tarkoititte. MENENIUS. No, tahdon koittaa; kenties hän mua kuulee. Mut tuo, ett' yrmi kelpo Cominiolle Ja puri huultaan hän, se arveluttaa.
Samassa syntyi se vaivaava ajatus, että jos hän lienee jo sattunut nimittämään niinkuin vertaistaan ja puhunut typerästi, koska Hilja arvasi huomauttaa. Olisi tehnyt mieli kysyä, oliko Hilja sellaista huomannut, mutta alkoi arveluttaa, että jos hän siten näyttää yhä typerämmältä. Tuli olla varovaisempi vasta ja koettaa arvata, miten on missäkin oltava.
ANNA. Elkäämme hätäilkö! En luule kiirettä olevan. Mutta minä en saa rauhaa, ennenkuin lähden tästä kaupunkiin. Eihän mahda niin hullusti olla, etten siellä pojasta selkoa saa. ANNA. Elä rupea, isä, turhia toivomaan! Pelkään Ellin pettyneen. LEENA. Niin, että jos hyvinkin on kaikki erehdystä vaan. Eihän sitä tiedä. Minuakin asia vähän arveluttaa.
XIV. Kun oli Sokrates tämän puhunut, otti Kebes suun vuoroa ja sanoi: "Kaikki muu näyttää minusta olevan hyvin puhuttu, mutta mitä sieluun tulee, Sokrates, niin ihmisiä suuresti arveluttaa se heidän pelkonsa, ett'ei sielu, ruumiista erottuansa, enään muka ole missään olemassa, vaan että se samana päivänä kuin ihminen kuolee, menehtyy ja hajoaa; ja että se, niinpian kuin se erkanee ja lähtee ulos ruumiista, haihtuu tyhjiin ja leuhahtaa pois kuni hengähdys tai savu, eikä enään ole missään olemassa.
Vaan arveluttaa kuitenkin tehdä tätä". "Myöskin minulle lausui Elsa, että hän ihmis-ystävyydessä tahtoi olla Amalian vertainen, vaan minä varoin sanomasta häntä vastaan, sillä tiedän, että minä kiistassa hänen kanssaan joudun tappiolle, sekä etten häneltä voi kieltää mitään". "Sama taipuvaisuus myöntyä hänen pyyntöihinsä on myöskin minussa", lausui Pentti Esanpoika.
NATHAN. Matkalta ma tulen laajalta, oon saatavia kokoillut sillä. Käsissäni rahaa on miltei liian paljon. Aika alkaa taas arveluttaa. Minne tallentaa vois varmasti, en oikein ymmärrä. Mut, aattelin, sä ehkä jotain käyttää nyt voisit lähestyvä sotahan ain' enemmältä vaatii rahaa.
»Mitä sanot esitykseeni, että menisimme naimisiin?» kysyi hän sitten. Rautiainen oli ääneti, aivan niinkuin silloin kun Esteri oli hänelle ojentanut kihlausilmoituksen. »Jos sinua arveluttaa taloudellinen puoli, niin huomautan, että minä tyydyn aivan yksinkertaiseen ja vaatimattomaan elämään. Ja sitä tahdonkin.» Rautiainen pysyi ääneti, katse lattiassa, ja rypisti otsaansa.
Mikä arveluttaa? VAPPU. Monta on mutkaa matkassa, monta Mattia maantiellä. RISTO. Te olette liian varovainen. VAPPU. Parempi katsoa kuin katua. JOHANNA. Näettekö tuota tyttöä, joka on kiivennyt ylös aidalle kadun toisella puolen. KATRI. Tuotako, joka tuolla kuutamossa seisoo ja niin armottomasti huiskii käsillään? Ihme ja kumma, ettei hän keikahda sieltä alas nurin niskoin.
Mihinkä se naima-into on joutunut, kun teissä vast'ikään paloi? Sganarelle. Olen saanut pieniä epäilyksiä päähäni ja nyt alkaa koko tuo naiminen arveluttaa minua. Ennenkuin tässä asiassa etemmäksi astun, pitää minun se tarkasti tutkia ja pyydän teidän selittämään alinomaa mieleheni johtuvan unen, jonka näin viime yönä.
Koirat jättivät ajonsa ja laukkasivat laukausta kohti, josta heti pääsivät vereksille jälille. Vanhaa Repoa alkoi jo arveluttaa, välistä kuului takana ei vain koirien haukunta, vaan niiden läähätyskin. Ponnistaen kaikki voimansa pääsi hän kuitenkin siksi paljon edelle, että tehtyään polvekkeen toiselle puolelle mäkeä voi siitä ojentaa minkä käpälistä lähti suoraa päätä vereksille maille.
Päivän Sana
Muut Etsivät