Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !

Päivitetty: 1. heinäkuuta 2025


"Käy pois, Antti, joutuun!" lisäsi hän ja iski niin kavalasti silmää Antille. "Malta, malta", puheli Antti ja tavaili: "iässä, viisaudessa ja ar-ar-mo-mo armossa". "Katsos tässä on tuommoinen luku". "Mikä luku?" "Uusi sanomalehti". "En minä jouda joutavia katsomaan. Lähtään pois!" sanoi Roikka-Taavetti ja iski silmää jälleen. "No annahan, kun pääsen tämän paikan loppuun.

Olet, Herra, sa armossa siunannut mun huoneeni monin verroin, olet vaimot ja lapset antanut ja karjaa kaksin kerroin. Olen taas idän maiden ma mahtavin, joka päivä mun valtani varttuu, mut katso, Herra, kuitenkin minun murheeni kuorma karttuu. En ole ma enää entinen, en itseeni voi luottaa. Paras oisi mun kulkea korpehen ja siellä mun päivääni vuottaa.

Tänne kaikki ne kantakaa! Ukko, kultainen kuningas, suojaa nyt ikäsi kaiken armossa, voimassa, suuruudessa valtalinnaani lumoavaa! Tässä asumme ain kera kauneuden ja rauhan ja rakkauden.

Me kasvamme kaikki Jumalan armosta kirkkaassa päivän paisteessa; mutta lasten rukous Jumalan tykö on parempi kuin lintujen laulu ja puiden vihannuus ja kukkaisten tuoksu. Jumala siunatkoon teitä, pienet kukkaset elämän suuressa metsässä, ja antakoon teidän kasvaa viisaudessa ja armossa ijankaikkisesti!

Ottakaa vastaan tämä vähäpätöinen lahja, niin minä selvitän syyn!" Nuoren naisen kauniit ja rehelliset kasvot punastuivat ja hän vastasi: "Siinä suuressa laitoksessa, johon olen kuuluva, ei löydy yhtään täysi-ikäistä ihmistä eikä lastakaan, jolla ei ole hyvää sanaa Sallylle. Minä olen Sally. Pidettäisiinkö minua samassa armossa, jos minua voitaisiin lahjoa?"

Uskokaamme, ettei Luoja meitä eikä maatamme tätä kallista isiemme maata liian ankarasti rankaise, vaan armossa kääntää kasvonsa puoleemme." Näin sanoen katsoi Juhana joksi lukija kylväjän arvannee lempeästi Elsaan, joka nyt oli kolme kuukautta ollut hänen vaimonsa. "Me olemme vaarassa tottuneet luottamaan Herraan", lausui Elsa, "ja se luottamus ei ole meitä koskaan pettänyt".

Kas niin, neitiseni, pyysi muudan kavaljeereista, ratkaiskaa nyt armossa kiistamme! Epävarmuus on julmempi kovaa todellisuutta, vakuutti Stjernhöökin oppilas. Marian posket olivat äkkiä käyneet kalpeiksi.

Olkoon minun puolestani vaikka särjen kokoinen, jupisi mestarikokki ja syöksyi ulos tarkastamaan vielä kerran kaikkia kalastajaveneitä. Mitä sinä täällä teet? Miksi seisot tiellä? kysyi keittiömestari mahtavasti Eerikki Ljungilta. Hänen majesteettinsa on armossa käskenyt minun odottamaan puheillepääsyä, vastasi Eerikki. Se on toinen asia, vastasi tuo mahtava mies leppeämmällä äänellä.

Armosi suo, Henkesi suo! Ja syntini saastani kauvaksi luo! Ja itse täytä mun tuntoni vaan, Ja mun ruumiini hallitse kokonaan! Täss olen ma, täss olen ma, Oi Jumala, Isä ja Armahtaja! Mun sielustain särje perkeleen työt, Anna nöyryyttä, kun mua armossa lyöt! Puhtahaksi ja pyhäksi Sun avullas tulla on tarpeheni. Sua paitsi en voi, ilman armoas en. Sulta rukoilen peson täydellisen.

Ja sitoudun minä allekirjoittanut kohtuullista, esivallan armossa määrättävää vuotuista korvausta vastaan luovuttamaan Paksulan puutarhan puutarhurikoululle, ehdolla että Kaunissaaren puutarha kokonaisuudessaan siihen siirretään; vielä sitoutuen samalla antamaan monasti mainitussa puutarhurikoulussa opetusta kolmen tuhannen Suomen kultamarkan palkasta vuodessa.

Päivän Sana

alankolaisherroja

Muut Etsivät