Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 5. heinäkuuta 2025
"Lupaatteko ett'ette lähde tästä talosta ennenkuin minä palaan?" "Kyllä, minä lupaan sen." "Ja jos asiat ovat niin, kuin minä pelkään, sallitteko silloin minun neuvoa teitä?" "Jumala minua armahtakoon, jos niin olisi! Kehenkäpä minä muuten luottaisin? Menkää menkää!" Kenelm oli toistamiseen kadulla kaasulyhtyjen ja juhannuskuun valossa.
"Siksi, että minä tahdon sen!" ärjäsi hän, heräten tavallisesta välinpitämättömyydestänsä. "Oh Jumala armahtakoon!" Hän juoksi ulos etehiseen ja paiskasi oven kiinni perässänsä. "Se on tuo ylpeä norjalainen veri, joka rupeaa kuohumaan kun vaan aukaisee suunsa," mutisi hän. Pieni tyttö seisoi nöyränä ulkona portailla. "Pyyhi hyvin jalkasi ja vastaa kohteliaasti ja nöyrästi. Hän on ankara herra."
"Ja mi-minä ... Jumala minua armahtakoon... Minä olen heitä sydämestäni wihannut ja ja pyytänyt heille kostoa", änkytti mies. "Suokaa anteeksi, mutta mieleni tekee kysyä: mikä on ollut syynä wihaanne ja kostonpyyntöönne, koska warmasti tiedän, etteiwät he ole koskaan teitä wihanneet?" sanoin.
"Jumala armahtakoon! mitä uskallatte sanoa"! katkaisi pappi. "No, no", jatkoi Harald, "se on yleinen luulo hänestä Ruotsissa; eikä tuo olekkaan paljas luulo. Onpa hän ollut niiden joukossa, jotka murhasivat Eerikki Glipping'in, tän-edellisen kuninkaan Tanskanmaalla, eikäpä suotta siis häntä kurittele murhatun poika, tämä nykyinen kuningas.
Se on ehkä hyvä, ettei hän elänyt ja nähnyt sitä kauheata kostoa, jota on harjoitettu; tiet reunustettuina hirsipuilla, kidutus palkittu kidutuksella, loukkaukset julmalla pilkalla. Köyhä, petetty kansa, semmenkin talonpojat, itkivät hyvää vaaliruhtinasta ja sanoivat: "voi, Jumala armahtakoon meitä! Meiltä on isä mennyt!"
Emäntä oli joutunut muiden tuttujen seuraan, mutta Vappu viipyi Iikan luona ja hänen säälinsä yhä kasvoi, kun Iikka sydämensä pohjasta valitti: »Jumala minua kurjaa armahtakoon, sinä se kaiketi otit sitte juustonkin?» »Niin, se on ollut ja mennyt, mutta sehän oli teidän omanne eikä teidän pidä sitä surra.
Sitte painoi hän lakin päähänsä, katseli murhaajaan ja sanoi: "Jumala sinua armahtakoon." Sen sanottuansa läksi hän kiviselle tielle päin ja katosi pimeyteen. Lauri sanoi vain: "Kiitos!" Hän meni vielä kerran sille paikalle, johon ruumis oli peitetty.
Mutta muuten erinomainen. Moni potra poika oli häntä kosinut; sillä hän olisi kerrassaan ollut mainio, ell'ei vaan tuo ylpeys vaivannut. Hm! No, tuo hurja Bård häneen rakastui silmittömästi. Hänestä se juuri oli hyvä, että tyttö oli ylpeä, sillä hän oli kyllästynyt noihin tavallisiin hm! Tämä hänen mielestään oli jotain uutta, mutta Herra sitä poloista armahtakoon, sillä pulaan hän nyt joutui.
Ei ainakaan Melancthon voi koskaan unhottaa sitä päivää, jolloin hän makasi kuoleman kielissä, puoleksi taintuneena ja himmentyvillä silmillä, ja Luther tuli ja huudahti pelosta: "Jumala armahtakoon meitä! kuinka kauheasti perkele on raadellut tämän kuolevaisen ruumiin!" Näin rukoiltuaan tarttui hän Melancthonin käteen ja sanoi: "ole hyvällä mielellä, sinä et kuole."
SIGURD. Sun asiaas siis Jumal' armahtakoon! Hyvästi! Hevin juur' en pakoon pötki, Mut moista mustaa pirua ma pelkään. HAKON. Mokomin kuntoineen ja voimineen Hän suututtaapi. Ikikurittaja. Kuink' on tok' itseviisaan mieleen laittaa, Ojentaa toisen haluja, joit' ei Häll' itsell' ole. Sodass' sinä vaan Ilosi löydät; sikspä Hakoninkin Pitäisi siinä riemuns' saaman.
Päivän Sana
Muut Etsivät