Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 5. lokakuuta 2025
"Niin käyköön jokaiselle kansansa ja isänmaansa petturille, Jumala armahtakoon hänen viheleäistä sieluansa!" huusi Olli. "Amen", sanoivat toverit kauhistuksella. Toinen Ollin tovereista viivähti silmänräpäyksen hirtetyn luona, vaan kiire kun oli, ei Olli huomannut mitään. "Nyt takaisin muitten toveriemme luo keskustelemaan mitä vielä voisimme tehdä.
Minäkö! en millään muotoa; minä olen vaan ihan juovuksissa, siinä kaikki, eikä koskaan kukaan ole niin paljo koettanut siihen tilaan päästäksensä. Saakeli soikoon, olenpa varmaankin osaltani tyhjentänyt sata viisikymmentä pulloa. Herra armahtakoon! huudahti isäntä, jos palvelija on juonut puolenkaan verran mitä hänen herransa, olen minä hävinnyt mies.
JETTER. Siit' ei hyvä seuraa. Jää terveeksi! Hyvät ystävät! Toverit! RAKENNUSMESTARI. Hiljaa! Anna meidän mennä. SOEST. Olettenko kuulleet? JETTER. Yltä kyllin! SOEST. Hallitsijatar on lähtenyt. JETTER. No Jumala armahtakoon meitä! RAKENNUSMESTARI. Hän se oli meidän viimeinen tukemme. SOEST. Aivan äkkiä ja kaikessa hiljaisuudessa.
Viimein matami otti hänet kiinni niskasta, pudisteli häntä vähän, pyyhki häneltä esiliinansa nurkalla suun ympäristöä ja sysäsi hänet jotenkin kovakouraisesti tietä myöten ylöspäin. "Kas niin, laita nyt itsesi tuonne työhön! Ja Herra sinua armahtakoon, jos et tottele!" Samassa näki hän rouva Burströmin tulevan pitkin askelin alas mäkeä myöten.
Siellä satutte yhteen ja sitten..." Petronius mietti hiukan, heilautti kättään ja jatkoi: "Sitten ehkä jo koittaa parempi aika." "Kristus Lygiaa armahtakoon!" sanoi Vinitius. "Sinä puhut Siciliasta, mutta hän on sairas, ehkäpä kuolemaisillaan..." "No voimmehan saattaa hänet jonnekin likemmä. Puhdas ilma hänet parantaa, kun vain saamme hänet pois vankilasta.
KERTTU. Mä läksin äsken häntä varoittamaan, Mut, vaivuin maahan väsymyksestä; En voinut enää käydä kauemmas... ANDRAEAS. Voi! ... varoittamaan! Mistä? KERTTU. Vahingosta, Mi uhkas häntä Lallin vainosta. TOINEN MUNKKI. Sun miehes? KERTTU. Hänen Jumal' armahtakoon! Mut oletteko pispaa nähneet? ANDRAEAS. Emme, Vaan häntä etsimässä olemme Paraikaa. KERTTU. Miksi tässä viivytte!
Mielipiteet ovat eriäviä siitä, kuka ensimäisenä antoi rahansa portinvartijalle, mutta toden totta se oli juuri minun isäni, ja sen olen valmis näyttämään toteen sekä miekalla että pistoolilla. Niin, sellainen oli isävainajani, Jumala häntä armahtakoon!» »Mielestäni hän ei ollut omiaan jättämään sinulle suuria perinnöitä.»
Hän onkin niin äärettömän hullunkurisen näköinen, seistessään siinä melkein itkuun purskahtamassa, hiukset sileiksi kammattuina, ja hän huoahtaa valittaen: »Taivas teitä armahtakoon, te hullut lapset!»
"Paljon, sir Tuomas paljon", sanoi pispa puistaen nyrkkiään, polkien jalkaa maahan ja ikäänkuin vasten tahtoansa osottaen suurinta malttamattomuutta. "Mutta mihin on tuo ritari nyt saattanut mennä? Jumala meitä armahtakoon tässä on tapahtunut joku onneton ereys!"
«Näettekö?« kysyy hän kiireesti ylioppilaalta, joka koettaen parantaa asemaansa oli istunut poikkipäin satulaan. «Näettekö? Minä luulen valkean olevan irti Turussa«. Ylioppilas silmäili sinnepäin, minne Klaus viittasi; mutta samalla, ennenkuin hän ennätti mitään vastata, huusi parooni kiivaasti: «Herra armahtakoon, valkea on irti«. Nyt ei ollut enää ajatuksilla suurta sijaa.
Päivän Sana
Muut Etsivät